Tekoäly ja teknologia palauttavat ihmiskunnalle onnen ja hyveet

Kuva Elina Pylkkäsestä valkoista taustaa vasten.

Elina Pylkkänen

Taloustieteilijä

08.09.2026

Tässä kolumnisarjassa voit kurkistaa yhden suomalaisen huippuasiantuntijan näkökulmiin Suomen talouteen liittyvistä ilmiöistä.

_______

Olemme kehitysvauhkossamme ihailleet aina vain ketterämpiä digitaalisia palveluja ja keksintöjä. Asiat hoidetaan digitaalisten ratkaisujen ehdolla – joko alistut tai erkaannut kehityksestä. Kehityksen polulla ihminen on joutunut oppimaan, nöyrtymään ja odottamaan. Mutta olisiko nyt ihmisen vuoro olla ajurin paikalla?

Virossa on otettu digitalisaatio jo vuosikymmenet sitten yhteiskunnan palvelukseen. Valtio on tuottanut tekoälypohjaisen virtuaalibyrokraatin asukkailleen. Nimi voi johtaa harmaudessaan harhaan, sillä sen tarkoitus on ottaa kontolleen byrokratian taakka pois ihmisiltä itseltään. Se automatisoi viranomaisasioinnin, vastaa kansalaisten kysymyksiin ja ohjaa oikeisiin osoitteisiin palveluissa. Se täyttää lomakkeita, hakee tietoja rekistereistä ja toimii apuna yötäpäivää. Byrokraatti yhdistää useiden virastojen palvelut yhteen käyttöliittymään ja se on jo nyt käytössä mm. poliisilla, verovirastolla, sosiaaliviranomaisilla ja muissa julkisissa palveluissa.

Viro on voinut edetä ketterästi kuin tyhjältä pöydältä meidän laki- ja hallintokerrostumiin verrattuna. Digitalisaatio ja tekoäly eivät kuitenkaan koskaan saavuta kehityksessään päätepistettä. Kauhutarinoita on esitetty tekoälyn vallankaappauksesta ja tunkeutumisesta ihmisille tärkeisiin järjestelmiin ja yhteyksiin.

Teslan keksijä Elon Musk esitti radikaalin näkemyksen tulevaisuudesta, jossa raha menettää merkitystään. Se olisi ihmishistoriassa todellakin uusi käänne, sillä mammona on määritellyt ihmisten arvoa jo liiaksi saakka. Sodat juontavat juurensa varallisuuksien haalimiseen ja hallitsemiseen.

Utopiaa odotellessa voi toivoa, että
tehtäisiin edes nykyisistä digitaalisista järjestelmistä helppoja ja toimintavarmoja.

Elina Pylkkänen

Musk viitoitti tulevaisuutta, jossa tekoäly ja robotit tekevät työt ja teknologinen kehitys mahdollistaa edullisen energian ja tuotantokustannusten romahtamisen, jolloin arvo syntyy ilman ihmistyötä. Silloin raha ei ole enää yhteiskunnan keskeinen koordinaatiomekanismi. Talouden peruslogiikkaa muuttuu kokonaan. Raha ei ole hyödykkeiden arvon mitta eikä määritä tuotantopäätöksiä, sillä energia ja valmistus ovat lähes ilmaisia, vielä kun työvoiman tarve vähenee radikaalisti.

Raha ei tässäkään skenaariossa katoa kokonaan, mutta sen rooli yhteiskunnan ja ihmiskunnan kehitystä säätelevänä arvonheijastajana pienenee merkittävästi, eikä se määritä ihmisen mahdollisuuksia. Talous ei perustu kilpailuun ja omistamiseen.

Niukkuus ei olisi enää ihmiselämän ongelma. Avoimeksi jää pohdinta, mikä on tekoälyn ja ihmisen välinen roolijako, mikä sekin saattaa olla epäolennainen kysymys ja heijastaa vanhakantaista ajatusmaailmaa.

Ilmeisesti ihminen vapautuu yltäkylläisyydessään rahan tavoittelusta, kun kaikille riittää leipää ja sirkushuveja. Tämä tulevaisuuskuva alkaa taipua kohti hindulaisen filosofian ydintä sillä erotuksella, että materia on edelleen meille hyvinvoinnin perusedellytys emmekä luovu mukavuuksista. Mutta ahneudesta tulisi täysin turha pahe. Ihmiset voivat keskittyä hyveiden toteuttamiseen ja taitamattomien tekojen välttämiseen elämässään ja vuorovaikutuksessa toisiinsa. Eikä se edes vaadi askeettisuutta.

Olisiko tässä avain vapauteen ja onneen koko ihmiskunnan tasolla? Ihminen vapauttaa itsensä haluamisesta ja ahneudesta, vaikka onkin kiinnittynyt materiaan ja omistamiseen.

Tätä utopiaa odotellessa voi vain toivoa, että tehtäisiin edes nykyisistä digitaalisista järjestelmistä helppoja ja toimintavarmoja, ennen kuin uneksitaan täydellisestä vapaudesta, maailmanrauhasta, valtavista varallisuuksista ja yltäkylläisyydestä.

Siihen autuuteen voi olla vielä tovi matkaa.