Puolivahingossa alalle ja luottamushenkilöksi

Ihan tavallinen työpäivä 25-vuotiaan Kaapo Kanervan ihan tavallinen työpäivä on raskasta jakelua Oulussa.

Teksti Mikko Perttunen

Kuvat Mikko Törmänen

08.09.2026

Kun 25-vuotias Kaapo Kanerva suuntasi Seinäjoella ammattikouluun kuljettajalinjalle, ei hänellä ollut silti vielä käsitystä siitä, mitä hän tulee ”isona” tekemään.

– Kyllä mulla oli siinä niinkin kauaskantoinen ajatus, että saan halvalla ajokortin, Kanerva nauraa.

– Esimerkiksi luokkakaverini isällä oli kuljetusfirma, joten hänelle homma oli paljon selkeämpi.

Ajattelin kuitenkin, että voisin itsekin lähteä samaan kouluun, hän jatkaa.

Koulun aikana selvisi, ettei valinta ollut väärä. Työ kuljetusalalla alkoi kiinnostaa.

– Kyllä noiden koneiden kanssa olen aina tykännyt värkätä, Kanerva toteaa.

Kanervan tyypillinen työpäivä on raskasjakoa Oulun alueella. DSV:n rattia kääntelevän miehen vuoro alkaa aikaisimmillaan jo neljältä.

– Raskaassa jaossa on enimmäkseen suuria lähetyksiä, jotka puretaan kylkiovista. Vähän riippuu vuorosta, mutta aika usein on puoliperävaunu perässä, Kanerva avaa.

Välillä taitetaan matkaa pelkällä kuorma-autolla ja välillä täysperävaunulla. Joskus alla on jopa HCT eli niin sanottu jättirekka.

– Ajamme sillä, millä käsketään. Jossain vaiheessa saattoi olla niin, että päivän aikana tuli käytyä kaikki mahdolliset autot läpi, Kanerva sanoo.

Henkilö oransseissa työvaatteissa kiinnittää perävaunua kumarassa asennossa. — Raskaassa jaossa kuorma pitää miettiä huolellisesti – erityisesti talvella.

Valkoinen kuorma-auto ajamassa tiellä lintuperspektiivistä kuvattuna vehreässä maisemassa. — Kaapo Kanerva kuljettaa Oulun seudulla. Seinäjokelainen ajautui kaupunkiin puolison opiskelujen myötä.

Aamun jälkeen loppupäivä kuluu Kanervan mukaan omalla painollaan sen mukaan, mitä ajojärjestelijät vain keksivät antaa tehtäväksi. Yksi vuoro alkaa viideltä.

– Kuuden vuorossa on myös pari vakiolenkkiä, mutta sitä en ole kovin paljoa ajanut. Seuraavat vuorot alkavat kymmeneltä ja kahdeltatoista. Kello 14 alkavassa vuorossa lastataan runkoautoja, Kanerva kertoo.

Myöhemmin päivällä tehdään enemmän tavaran hakuja.

– Kolme asiakasta on sellaisia, joille viedään tavaraa aamulla ja jätetään samalla kärry, jonka he lastaavat päivän aikana. Iltapäivällä kärry haetaan pois, Kanerva sanoo.

Kolme työkaveria juttelemassa iloisissa merkeissä hallissa. — Kaapo Kanerva on myös työpaikkansa luottamusmies. Hän päätyi tehtävään yllättäen jo 24-vuotiaana varaluottamusmiehen paikalta. Kanervan kanssa juttusilla Topi Pekkarinen (kuvassa vasemmalla) ja Ari Qvick (oikealla).

Kaapo Kanerva poseeraa kuorma-auton vieressä aurinkoisessa maisemassa. — Heinäkuu on Kaapo Kanervalle hiljainen kuukausi. Näin on monessa muussakin työssä.

Kanerva kävi aikanaan työssäoppimassa Schenkerillä, ja tykkäsi tuolloin hommasta. Ammattikoulun jälkeen tie vei kuitenkin ensin armeijaan ja tämän jälkeen elintarvikealalle Seinäjoelle.

– Sitten menin Vähälälle töihin. Puolisoni halusi opiskelemaan Ouluun, mistä hänen isänsä puoli sukua on kotoisin, joten muutimme tänne, Kanerva kertoo.

Schenker osti Vähälä Logisticsin vuonna 2021. Schenker sulautui myöhemmin DSV:n kanssa. Nykyinen pesti maistuu oikealta.

– Pitkän matkan ajaminen ei ehkä ole niinkään kiinnostanut, mutta kun tekee raskasta jakoa, pääsee ajamaan vähän erilaisilla autoilla ja lisäksi trukkia ja sähköpässiä, Kanerva sanoo.

Veri ei Kanervaa vetänyt ammattikuljettajaksi, vaikka hän innostuikin nopeasti alasta. Hänen vaarinsa on aikanaan ajanut monenmoista kuorma-autosta ambulanssiin, mutta Kanervalle kuljettaminen ei ole ollut kutsumusammatti.

– En usko, että tulen ikuisesti olemaan alalla. Lähtisin kyllä varmasti opiskelemaan jotain, jos vain keksisin mitä. En ole vielä löytänyt mitään sellaista, mikä kiinnostaisi niin paljon, että lähtisin tällaisena maailmanaikana vaihtamaan alaa.

– Toisaalta alalla on paljon muutakin kuin kappaletavaran kuljettaminen. Jos tämä alkaa kyllästyttää, niin varmasti löytyy jotain muutakin, hän jatkaa.

Kanerva on esimerkiksi pohtinut, voisiko hän tulevaisuudessa lukea itsensä vaikkapa logistiikkainsinööriksi. Harjoittelijoitakin on joskus ollut kyydissä, joten ajo-opettajakin voisi olla potentiaalinen vaihtoehto.

Aurinko paistaa trukin takaa käytävässä. — Kaapo Kanerva pohtii, ettei ehkä tule viettämään koko uraansa alalla.

Henkilö ajaa trukkia oransseissa työvaatteissaan ja lippis päässään. — Kaapo Kanerva on aina tykännyt työskennellä koneiden kanssa, ja kuljettajana saa ajaa myös muita koneita kuin autoja.

Ei työ myöskään aina ole ruusuilla tanssimista.

– Onhan niitä asioita, jotka ärsyttävät. Jotkut kohteet ovat tilanpuutteen vuoksi tosi hankalia. Niihin kuitenkin tottuu, jolloin ei enää harmitakaan niin paljoa.

– Ja meitä kuljettajia kyllä kuunnellaan yrityksessä, jos kerromme, miten jonkun hölmöltä tuntuvan asian voisi ehkä hoitaa paremmin. Usein sovitaan ajoparinkin kesken, että ota sinä tuo asiakas ja minä otan tuon, niin menee järkevämmin.

Vaihtelevat työvuorot Kanervaa välillä risovat. Varsinkin, jos ne vaihtuvat liian tiuhaan tahtiin viikon sisällä.

– Toisaalta ärsyttää sekin, jos on kauan samassa vuorossa ja pyörii päivät aina vain samoilla kulmilla, Kanerva toteaa.

Vaikka Kanerva ajaakin Oulussa eli melkoisen pohjoisessa, ei hän kelejä koe haastaviksi.

– Tietysti kuorma pitää miettiä eri tavalla kesällä ja talvella, ettei ole jumissa tuolla – varsinkin kun HCT:llä mennään, hän sanoo.

Henkilö operoi perävaunun kanssa aurinkoisessa säässä. — Kanerva ajaa työssään päivästä riippuen erilaisilla autoilla. Välillä mennään pelkällä kuorma-autolla ja välillä jättirekalla.

Nuori mies on päätynyt nopeasti urallaan myös luottamusmieheksi. Häntä kysyttiin ensin varaluottamusmieheksi, mutta tuo pesti ehti kestää vain kuukauden päivät, kun varsinainen luottamusmies ehti jo lähteä muualle töihin.

– Alkujaan ajattelin, että mitenkähän pärjään luottiksen loman ajan, mutta enpä osannut ajatella, että saankin melkein kaksi vuotta hoitaa pestiä, Kanerva nauraa.

Ensimmäisestä kaudesta on valtaosa takana, mutta koska viime kerrallakaan halukkaita ei ollut jonoksi asti, saattavat luottamusmiehen tehtävät hyvinkin jatkua.

– Enhän minä vieläkään kaikkea todellakaan tiedä niistä hommista, mutta onneksi on hyvä verkosto, josta kysellä neuvoa ja saa vastauksen todella äkkiä, Kanerva kiittelee.

Hän kertoo, että myös vanhemmat työntekijät ovat suhtautuneet todella hyvin siihen, että heidän asioitaan ajaa parikymppinen nuori mies.

Kanervalla ei itsellään ole aiempia yhteyksiä nykyiseen kotikaupunkiinsa. Juuri työyhteisö on kuitenkin tuonut mukanaan uuden ystäväpiirin.

– Arki menee kyllä työn merkeissä, mutta yleensä viikonloppuisin vietän aikaa kavereiden kanssa. Olen tutustunut heihin työpaikalla, ja vaikka kaverit ovatkin vaihtaneet firmaa, olemme edelleen tiiviisti tekemisissä. Ei paljoa puutu, että joka päivä soiteltaisiin ja joka viikonloppu tavattaisiin, Kanerva hymyilee.