Tartu kaikkiin mahdollisuuksiin

Anu Hietala

NTF:n pääsihteeri
anu@nordictransport.org

08.09.2026

Ilahduin valtavasti, kun AKT:lainen luottamusmies David Herok otti keväällä minuun yhteyttä ja kertoi osallistuvansa kesän Geneve-kouluun. Hän pyysi apua saadakseen yhteyden kansainvälisen kuljetusalan ammattiliittofederaation ITF:n edustajiin Kansainvälisen työjärjestön ILO:n konferenssin aikana.

Autoin tietysti mielelläni. Mutta innostuin Davidin viestistä itsekin niin paljon, että päätin selvittää, pääsisinkö konferenssiin mukaan. Ja niin siinä kävi, että päädyin osaksi ITF:n delegaatiota Geneveen.

ILO on YK:n työelämäjärjestö, jonka vuosittainen konferenssi kokoaa yhteen työntekijöiden, työnantajien ja hallitusten edustajia eri puolilta maailmaa. Lähdin matkaan uteliaana mutta ilman kovin selkeää käsitystä siitä, miltä neuvottelut käytännössä näyttävät. Viikon aikana seurasin erityisesti tasa-arvotyöryhmän työskentelyä. Päivät olivat pitkiä ja neuvottelut jatkuivat usein puolille öin, mutta en silti malttanut lähteä pois.

Oli mielenkiintoista seurata, miten tekstimuutoksista neuvoteltiin joskus sanasta sanaan. Työntekijöiden, työnantajien ja hallitusten näkemykset eivät aina kohdanneet, eikä maailma jäänyt neuvottelusalin ulkopuolelle. Kun Yhdysvallat esimerkiksi halusi poistaa (siinä onneksi onnistumatta!) sanat gender ja ilmastonmuutos asiakirjoista kokonaan, huomasi nopeasti, etteivät nämä keskustelut ole teknistä pilkunviilausta. Samat arvokeskustelut, joita seuraamme uutisista, näkyvät myös siellä, missä työelämän pelisääntöjä rakennetaan.

Takarivissä kanssani istuivat myös Geneve-koulun opiskelijat. Geneve-koulu tarjoaa pohjoismaisille ay-aktiiveille mahdollisuuden tutustua kansainväliseen ammattiyhdistystoimintaan ja seurata ILO:n konferenssia paikan päällä.

En itse koskaan hakenut Geneve-kouluun nuorempana. Syynä oli epävarmuus ruotsin kielen puhumisesta. Nyt, yli kahdeksan Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen, syy tuntuu melko huvittavalta.

Olen ollut kansainvälisissä ay-tehtävissä jo yli 15 vuotta, ja kokoukset eri puolilla maailmaa ovat muuttuneet melko arkisiksi. Silti Genevessä olin ensimmäiset päivät aika pihalla. Uusiin asioihin oppii parhaiten tarttumalla niihin, ja jo toisena päivänä esittelinkin yhden muutosehdotuksen. Huomasin, miten virkistävää on olla välillä täysin uuden äärellä.

Samalla huomasin jotain muutakin: Geneve-koululaisten innostus oli tarttuvaa. Oli hienoa nähdä nuoria ay-toimijoita, jotka halusivat oppia lisää kansainvälisestä yhteistyöstä ja pohtivat, miten maailmanlaajuiset päätökset näkyvät omilla työpaikoilla.

Siksi haluan lopuksi jakaa yhden yksinkertaisen elämänohjeen.

Älä ole kuin nuori minä, joka ei uskaltanut hakea Geneve-kouluun.

Ole mieluummin kuin nykyinen minä, joka sanoo uusille mahdollisuuksille kyllä. Ja jos sopivaa mahdollisuutta ei tunnu löytyvän, joskus sen voi myös järjestää itse.