Kolumnit
Elina Pylkkänen
Taloustieteilijä
24.06.2026
Tässä kolumnisarjassa voit kurkistaa yhden suomalaisen huippuasiantuntijan näkökulmiin Suomen talouteen liittyvistä ilmiöistä.
_______
Suomen pitkä ja kankea matalasuhdanne alkoi kolme vuotta sitten. Ensimmäisenä tilttiin meni rakennusala, jossa koettiin mielettömät juhlavuodet 2010-luvun lopulta aina vuoteen 2022 saakka. Rakentamista kiihdytti sote-uudistus, kun kunnat kilvan rakensivat terveyskeskuksia ja keskussairaaloita turvatakseen asukkaiden terveyspalvelut ja houkutellakseen muuttovirtaa ja pitääkseen asukkaista myös kiinni.
Rakentaminen kaiken kaikkiaan piti investointiastetta Suomessa hyvällä tasolla eurooppalaisessakin vertailussa. Toimitiloja, kouluja ja sairaaloita rakennettiin. Asuntorakentaminen oli kiivasta. Kotitalousvähennys myös osaltaan avitti nurkista huolehtimista. Meillä investoitiin seiniin, kuuluu kriittinen ääni. Tietenkin myös maanrakennukselle ja korjausrakentamiselle Suomessa on jatkuva tilaus.
Kunnes sitten koronasulkujen aiheuttamat tuotanto- ja toimitushäiriöt nostivat rakennusmateriaalien hinnat kaksinumeroisella nopeudella ja vielä vuoden 2021 lopulla vauhtiin kiihtynyt inflaatio lamaannuttivat rakennusalan nopeasti. Yhtäkkiä asuntorakentaminen lopahti kuin ”seinään”, kun rakentamisen hinta ja hinnat kauttaaltaan nousivat uudelle tasolle. Samalla asuntolainojen korot harppasivat melkein viisinkertaisiksi alle prosentin tasolta. Uudet asunnot jäivät myymättä. Asuntokauppa vaipui.
“Voiko näitä vahvoja megatrendejä vastaan taistella?
Voiko näitä vahvoja megatrendejä vastaan taistella?
Tässä olisi jo riittävä määrä selityksiä rakennusalan ahdinkoon. Nyt pitäisi virkistymisen alkaa, sillä inflaatio on ollut mitätöntä jo viimeiset pari vuotta ja asuntolainojen keskikorot ovat painuneet parin prosentin tienoille. Nythän jo teollisuus ja vienti ovat kasvussa, ja vihdoin myös kulutuskysyntä virkoaa.
Asuntorakentamisen olisi pitänyt suhdanteen puolesta alkaa näyttää virkoamisen merkkejä, ellei sitten kyseessä ole oire jostain syvemmästä rakenteellisesta ongelmasta. Kolmevuotinen matalasuhdanne on siirtänyt meidät hyppäyksellä kohti megatrendien viitoittamaa vääjäämätöntä uutta todellisuutta. Väestö vanhenee ja kaupungistuminen kiihtyy. Syntyvyys on jo pitkään laskenut ja saavutti tilastohistorian matalimman kokonaishedelmällisyysluvun vuosi sitten. Lapsia syntyy liian vähän ja yli 70-vuotiaita on miljoona.
Lisääntynyt maahanmuutto estää väestöä kutistumasta, mutta vauhdittaa osaltaan muuttoliikettä kohti isompia kaupunkeja. Kaupungistuminen on jatkunut jo vuosikymmeniä, ja väestö keskittyy yhä harvempiin kasvukeskuksiin. Kaksi kolmasosaa Suomen kunnista menettää väestöä. Tämä tarkoittaa sitä, että yli 200 kuntaa taistelee olemassaolostaan.
Suomessa voi olla asuntopulaa ja asunnottomuutta, mutta se on asukkaiden ja asuntojen kohtaamattomuutta. Tilastokeskuksen tuore julkaisu kertoo, että liki 12 prosenttia maamme asunnoista seisoo tyhjinä. Suomen kolmen miljoonan asuntokannasta vajaat 400 000 on tyhjillään. Monissa muuttotappiokunnissa kolmasosa asunnoista on vailla asukkaita. Tämä merkitsee asuntomarkkinoiden ja rakennusalan syvämurrosta, joka on kyllä ollut aikasarjoista ennustettavissa eikä pitäisi tulla yllätyksenä. Asunnon ostaminen on helppoa, myyminen hyvin vaikeaa – tällä hetkellä jopa kasvukeskuksissa.
Voiko näitä vahvoja megatrendejä vastaan taistella? Korona käänsi hetkeksi muuttoliikkeen toiseen suuntaan. Vähän aikaa jo luulimme, että autioituminen on peruttu. Aikoinaan downshifting teki samaa, mutta ilmiö ei enää trendaa. Sitä paitsi työttömyyden kasvu on saanut ihmiset varpailleen ja huolehtimaan työpaikastaan tarmokkaammin, ihan paikan päällä.