Työelämä
Ihan tavallinen työpäivä Pertti Piirisen tavallinen työpäivä kulkee kahta linjaa Helsingin paikallisliikenteessä.
Teksti ja kuvat Mikko Perttunen
24.06.2026
Bussi numero 78 rämisee äänekkäästi pitkin Helsingin keskustan epätasaisia katuja. Kolinassa on vaikea saada selvää bussia ajavan Pertti Piirisen jutuista.
– Juuri tänään eräs rouva kysyi, kuinka me jaksamme koko päivän kuunnella tätä meteliä, Piirinen nauraa.
Piirisen herätyskello on metelöinyt miehen ylös aamuneljältä. Nopeasti aamupala naamariin ja autoon. Matka Nobinan Kivikon varikolle kestää puolisen tuntia.
– Olen pääsääntöisesti puoli tuntia ennen vuoron alkua paikalla. Jotkut tulevat vasta viime tipassa, mutta itse en oikein osaa toimia niin.
Joskus työvuoro alkaa jo puoli viideltä. Silloin ylös täytyy kammeta kolmen kieppeillä.
– Mieluummin ajelen rauhassa ja otan pienen hetken itselle, hän toteaa.
Piirinen ajaa Helsingin paikallisliikenteessä Nobinan liikennöimiä HSL:n linjoja 71 ja 78, joista edellisellä hän aloittaa nyt päivänsä.
– Linja 71 on hiukan pidempi ja mutkikkaampi, ja siinä on mennen tullen tasauspysäkki.
Tasauspysäkki eroaa muista pysäkeistä siten, että siltä on lupa lähteä vasta tietyllä kellonlyömällä. Kuljettajan hytissä oleva gps-laite kertoo, mihin aikaan olisi aikataulun mukaan oltava milläkin pysäkillä. Laitteet mittaavat myös kuljettajan ajon taloudellisuutta.
– Myös linjojen matkustajarakenne on erilainen. Tässä näkee koko elämän kirjon. Pihlajamäen ostarilta tulee usein kyytiin vähän sellaista elämäniloisempaa porukkaa. On kuitenkin hienoa, että voi ajaa päivän aikana kahta reittiä.
Uhkaaviakin tilanteita sattuu toisinaan. Kuljettajilla on ohjeistus pysyä omassa kopissaan, eikä aggressiivisten asiakkaiden kanssa kannata Piirisen mukaan ruveta riitelemään.
– Välillä hankala asiakas kannattaa ottaa suosiolla kyytiin ja sitten soittaa vaikka vartija tai poliisi jollekin pysäkille vastaan.
– Joskus olen kuitenkin noussut pois kuljettajan paikalta, vaikka ei saisi. Matkustaja on minulle se tärkein asia. Mielestäni jokaisen velvollisuus on auttaa uhkaavissa tilanteissa.
Piirinen kertoo, että pääasiassa matkustajat ovat kuitenkin kohteliaita.
– Eiväthän kaikki voi tietenkään hyvällä tuulella olla heti aamusta. Mielestäni on hienoa, että moikataan ja huomioidaan kuljettaja, samalla tavalla minun pitää huomioida myös matkustajat, hän toteaa.
Kivikon varikolla vietetyn lounastauon jälkeen Piirinen ottaa alleen toisen auton ja lähtee ajamaan linjaa 78.
– Välillä suhataan myös pikkuautoilla paikasta toiseen vaihtamaan kuljettajaa.
Piirinen on kohtalaisen uusi linja-autoalalla, sillä hän on ajanut bussia vasta viitisen vuotta. Keltanokka mies ei kuitenkaan ole, vaan on ehtinyt tehdä jo kaksi työuraa ensin varastomestarina Puolustusvoimilla ja sitten yrittäjänä.
Piirinen on sotilasperheestä, myös hänen isänsä oli armeijan leivissä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että hänen kaksoisveljensä Markku ajaa bussia Tampereella.
– Olen tosi kiitollinen kanssakuljettajille, että he ovat ottaneet minut niin hyvin vastaan, vaikka vanha ukko olenkin, 68-vuotias Piirinen kiittelee.
Hänet valittiin myös yksimielisesti luottamusmieheksi.
Ikää ei päällepäin uskoisi. Piirinen näyttää olevan hyvässä kunnossa, vaikka koko elämänsä urheilua harrastanut mies kertookin kärsivänsä urheilijoiden tyypillisistä vaivoista: polvet ja selkä – ne ovat olleet koetuksella.
Tästä syystä Piirinen jaloittelee auton ratista aina kun mahdollista.
– Liike on lääke. Jos en pääse kuntosalille pari kolme kertaa viikossa, tulee paskamainen fiilis. Samaa olen suositellut kaikille töissäkin: venyttelyliikkeitä ja muuta. Ihan pienillä jutuilla pääsee eteenpäin.
Mutta mikä ajoi miehen ratin taakse.
– Tämä on kuitenkin yhteisöllistä. Olenpa sitten ollut armeijassa tai pelaamassa hokia, niin minulla on aina ollut porukkaa ympärillä. En oikein osaa olla ilmankaan, Piirinen myöntää.
Perhe on tietysti oma yhteisönsä, mutta kahta ei voi verrata keskenään.
– Kun on viikon ollut kotona esimerkiksi lomalla, niin kyllä on kiva mennä välillä työmaallekin, Piirinen myöntää.
Tällä hetkellä Piirinen elää lapsiperhearkea. Hänellä on kaksi aikuista lasta edellisestä liitostaan, mutta viime kesänä nämä saivat pikkusiskon, kun Piirisen nykyinen puoliso synnytti tyttövauvan.
– Kun vanhemmat lapseni olivat pieniä, olin jatkuvasti töissä ympäri maailmaa, ja näin aika vähän heidän kasvamistaan. Nyt minulla on siihen mahdollisuus, Piirinen toteaa.
Piirinen jättäytyi pois Puolustusvoimien virastaan parinkymmenen rauhanturvatehtäviäkin sisältäneen palvelusvuoden jälkeen valkoisen ruusun ritarikunnan kunniaristi rinnassaan.
– Maailma on sotainen ja olen luonteeltani kuitenkin pasifisti, Piirinen perustelee päätöstään.
Tämän jälkeen hän työskenteli muun muassa varastopäällikkönä öljylauttatyömaalla Venäjällä ja perusti lopulta rakennusalan yrityksen.
– Lopetin firman ja hummasin prätkän kanssa useamman vuoden ympäri maailmaa. Euroopassa ei taida olla maata, missä en olisi Harrikalla käynyt. Jossain vaiheessa totesin, että jotain olisi pakko tehdä, muuten aukeaa perse.
Piirinen nauttii työstään – ainakin pääosin. Tiukat aikataulut toisinaan nyppivät. Harvassa ovat ne ammatit, joissa päivä on sellaista minuuttipeliä kuin paikallisliikenteen bussikuskilla. Vessatauotkin ovat välillä kiven alla.
–Tuntuu, että kun yritykset joutuvat kiristämään, tuntevat kuljettajat sen aina nahoissaan, Piirinen toteaa.
Linja-autonkuljettajakin on vain ihminen, joka tekee välillä virheitä. Näissä tilanteissa Piirinen toivoisi nykyistä rakentavampaa kritiikkiä. Nyt esihenkilöiltä ei aina ymmärrystä löydy, vaan varoitus lätkäistään kouraan turhan herkästi. Piirinen arvelee sen johtuvan usein siitä, että vaikka lähiesihenkilöiltä saattaa löytyä paljon muuta osaamista, ei näillä välttämättä ole kokemusta konkreettisesta kuljettajan työstä.
– En voi sietää sitä, että lähtökohtaisesti nähdään vian olevan aina kuljettajassa. Lähiesimiehen pitäisi olla ensisijaisesti kuskin puolella, Piirinen sanoo.
– Kyllähän sitä aluksi itsekin teki virheitä, mutta niistä ottaa opiksi. Kiire tässä ei saa olla. Silloin aina sattuu jotain, jos kyttää liikaa aikataulua. Ja ei pysäkiltä toiselle kiihdyttäminen ole matkustajillekaan mukavaa, hän muistuttaa.
Piirisen vuoro päättyy kello 16.13. Kotimatkoineen mittaa päivälle kertyy siis noin 11 tuntia.
Tampereelta Helsinkiin vuonna 1987 muuttanut Piirinen on uransa aikana nähnyt maailman ja liikenteen muuttuvan. Kaupunkien joukkoliikenne on murroksessa. Piirinen posottaa vielä dieselillä, mutta sähköbussit yleistyvät jatkuvasti, ja tilaaja myös vaatii vihreämpiä ratkaisuja.
– Yksityisautoilun keskustassa voisi kieltää. Se tekisi kaupungista myös mukavamman paikan asua, hän toteaa.