– Lapsena sanottiin, että älkää juosko saksien kanssa. Nyt Suomen hallitus juoksee saksien kanssa – voi olla, että se kompastuu niihin itse, järjestöpäällikkö Eija Harjula SAK:sta luonnehti sitä, miltä hallitusohjelman työmarkkinamuutokset näyttävät.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta sanoo, että maan hallitus on pitänyt puheenpartta ”mitään suurta ei ole tulossa”, mutta kun katsoo kokonaisuutta, kyse ei ole pienestä hienosäädöstä vaan kokonaisuuden isosta muutoksesta.

SAK:n työmarkkinapäällikkö Rami Lindström katsoo, että hallitusohjelmassa työntekijän asemaa heikennetään – työnantajille ei tule lisävastuita.  Muutokset eivät työllistä, mutta heikentävät niin työsuhde- kuin sosiaaliturvaa.

Pääluottamusmies ja AKT:n hallituksen jäsen Jape Lovén esitti puheenvuorossaan, että poliittisen lakon estäminen on koko Euroopan populistisen liikkeen tarkoitus.

–    Jos se menee läpi, meillä vuoden 2025 eläkeuudistus toteutuu hyvin juuri niin kuin EK ja hallitus sen haluaa eli eläkkeitä leikataan. Tämä on pitkä kisa, pitää päästä tuosta hallituksesta eroon, tämä ei ole poliittinen kysymys, vaan siellä voisi olla mitä puolueita tahansa.

Hän muistutti, että nyt myös solidaarisuus on uhattuna. Tukilakko on oikeus. Millään ei voi hyväksyä myöskään sitä, että alettaisiin ”jakaa 200 euron lappuja” henkilökohtaisina lakkosakkoina.

Esiin keskustelussa nousi myös se, että poliittiset lakot eivät ole tässä ja nyt vaan koskevat myös tulevaisuuden hallituksia. Ne voivat olla mitä tahansa.

Sipilän hallitusta muistettiin jopa kaiholla – Juha Sipilän kanssa oli kuitenkin jälkikäteen katsottuna mahdollisuus neuvotella. Nyt sitä ei ole. Orpo-Purran hallituksen lista lyö vyöryn ay-liikkeen päälle.

Luottamus keskeistä Ruotsin työmarkkinamallissa

Joskus on hyvä katsoa kauempaa. Ekonomisti Laura Hartman LU:sta, Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestöstä kertoi, miltä Suomen työmarkkinamuutoksen näyttävät:

– Seuraamme Suomen kehitystä mielenkiinnolla ja pienellä kauhulla. Luottamus on se, millä asioita saadaan eteenpäin niin työmarkkinoilla kuin yhteiskunnassa.

Hartman avasi ruotsalaista työmarkkinamallia, joka on käytännössä hyvin erilainen mitä Suomen hallitus antaa ymmärtää. Siellä ei rajata asioita lailla, Ruotsin järjestelmän pohjana on luottamus ja työmarkkinajärjestöjen yhdessä sopima malli.

Ruotsin malli lähtee työntekijän turvasta

Ensimmäinen asia Hartmanin mukaan Ruotsin mallissa on työntekijän turva.  Vahva irtisanomisturva, työttömyysturva, koulutusjärjestelmä ja työttömyyspalvelut. Toinen peruskivi on oikeudenmukainen voittojen jako. Kolmas on se, että uuden työn pitää olla parempi tai vähintään yhtä hyviä työntekijän kannalta kuin aiemmat. On hyvä jatkokoulutusjärjestelmä.

– Työttömyyskorvauksen tason pitää olla hyvä, jotta ihmisellä on aikaa etsiä hyvä uusi työ. Hyvä ansioturva houkuttelee ihmisiä työmarkkinoille, Hartman sanoo.  Eli päinvastoin kuin hallituksen nyt Suomeen esittämässä mallissa.
Ruotsissakin laki antaa mahdollisuudet lakkoilla. EI ole kyse siitä, että kukaan on kieltänyt, vaan sopu on ollut tulos tästä järjestelmästä.

– Ruotsin näkökulmasta on hyvin paljon mahdollista, että palkanmuodostukseen olisi mahdollista löytää Suomessakin toinen malli. Mutta kun katsoo, miten paljon lain voimalla ryhdytään runnomaan näitä muutoksia, se on suuri askel ajassa taaksepäin.

Ruotsin järjestelmässä on myös työntekijöille sopivia asioita: hyvä ja entisestään parannettu aikuiskoulutusjärjestelmä, irtisanomisen omavastuuaika on pienennetty kahteen päivään, työttömyysturva on parempi ja työntekijöiden edustus on jo 25 hengen kokoisissa yrityksissä.

Ruotsissa työnantajakeskusjärjestön Mathias Dahl on sanonut (Financial Times syyskuu 23), että ammattiliittojen ja ammattijärjestöjen pitäisi pikemminkin kasvattaa kuin vähentää. Asiasta on Hartmanin mukaan hyllymetreittäin tutkimusta. Heikommat ja pienemmät ja ammattijärjestöt, voisi tuoda työnantajille lyhyitä voittoja, pitemmällä tähtäimellä jatko olisi renkaiden polttamista kadulla sen sijaan, että liitot istuvat neuvottelupöytään ja ryhtyvät rakentavasti neuvottelemaan.

Viestintäpäälliköksi valittu Sini Silvàn on toiminut tätä ennen viestinnän asiantuntijana AKT:ssä vuoden alusta alkaen. Lisäksi hän on toimittanut AKT-lehteä va. päätoimittajana vuoden ajan. Näin valinta ei kasvattanut liiton henkilöstömäärää. Viestintätiimin toiminta kuitenkin selkeytyy ja viestintää voidaan kehittää paremmin omana kokonaisuutenaan.

Sini Silvàn, 55, on koulutukseltaan filosofian maisteri, pääaineena journalistiikka. Työkokemusta on lehtityöstä vuodesta 1991 alkaen niin ay-lehdistä kuin laajasti muussa mediassa paikallislehdissä, asiakaslehdissä ja sanomalehdissä niin palkkatöissä toimittajana, toimituspäällikön sijaisena kuin freelancerina. Lisäksi kokemusta on tiedottamisesta, radio- ja tv-työstä, podcasteista ja videoista. Pitkä ura tarkoittaa monipuolista osaamista.

Viestintätiimissä töitä tekee viestintäpäällikön lisäksi viestintäkoordinaattori Sirpa Pyykönen, joka sijaistaa Anne-Maarit Vallia ja viime kuukaudet projektitehtäviä, kuten työmarkkinavideoita verkkolehteen tuottanut päätoimittaja Arto Jokela. Viestintätiimi tekee jatkuvaa yhteistyötä kaikkien muiden tiimien ja aluetoimistojen kanssa.

Viestintään on liitossa panostettu. Esimerkkinä tästä on kevään työehtosopimuskierroksella toteutettu neuvottelusivusto, liiton vuoden alusta käyttöön ottama STTinfo-tiedotepalvelu ja Retriever mediaseuranta. Kehittämistä kuitenkin riittää niin liiton someilmeessä, verkkolehdessä kuin liiton jäsenkirjeissä.

– Työtä riittää ja viestintätiimissä on innostusta sen tekemiseen. Olen iloinen ja otettu liiton hallituksen tekemästä valinnasta. Erityisesti nyt, kun koko työmarkkinajärjestelmään kohdistuu todella monelta suunnalta kovia paineita, tarvitaan liitolle näkyvyyttä. Toisaalta myös liiton jäsenet tarvitsevat tietoa ajankohtaisista asioista – jos myös itsestään, Silvàn sanoo.

Ensi keväänä tehdään liiton jäsenkysely. Parhaillaan meneillään on AKT-lehden lukijatutkimus. Näistä molemmista saadaan osaltaan eväitä siihen, mikä liiton kannalta ja myös viestinnän kannalta on tärkeää.

– AKT on jäsenilleen tärkeä edunvalvoja. Liitto on myös ne kaikki ihmiset, jotka kuuluvat yhteen ja tekevät töitä samalla alalla ja samassa porukassa. Myös liiton muita merkityksiä kannattaa viestinnässä miettiä, Silvàn tiivistää.

SAK ja sen ammattiliitot ovat tänään informoineet pääministeri Petteri Orpoa ja valtionvarainministeri Riikka Purraa ensi viikolla alkavista poliittisista työtaistelutoimista.

– Olemme tänään kertoneet maan poliittiselle johdolle, että ensi viikolla SAK ja jäsenliitot aloittavat järjestölliset toimet.  Kyse on hätähuudosta suomalaisen työväestön puolesta. Vastustamme näillä toimilla hallituksen sosiaaliturvaleikkauksia ja työelämäheikennyksiä, SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Katja Syvärinen kertoo.

Syvärisen mukaan liittojen toimet on sovitettu yhteen ja pistemäisten protestien tyyli vaihtelee ulosmarsseista erilaisiin mielenilmaisuihin. Kolmen viikon aikana toimia nähdään kaikkialla Suomessa. Työtaistelutoimet on rajattu tavalla, joka mahdollistaa hätätyön, eivätkä ne vaaranna omaisuutta tai henkeä ja terveyttä. Ammattiliitot kertovat ennakkoon suunnitelluista toimista aina neljä päivää ennen toteutusta. Ne kootaan osoitteeseen www.sak.fi/liittotoimet.

SAK:laisten ammattiliittojen puheenjohtajat kertovat hallituksen suunnitelmien herättäneen jäsenistössä epäuskoa ja raivoa. Tilannetta pahentaa se, että elinkustannusten nousun myötä duunarikotitalouksien puskurit on jo syöty.

– Hallituksen työttömyysturvaan ja yt-lakiin kohdistamat heikennykset osuvat erityisesti suhdanneherkän teollisuuden työntekijöihin. Nykyään työpaikoilla on kaksi kuukautta aikaa varautua lomautuksen alkuun. Jatkossa palkanmaksu katkeaisikin viikossa. Lapsikorotusten poiston kanssa tämä laittaa etenkin perheelliset palkansaajat todella tiukoille, huolehtii Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto.

Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen on huolissaan siitä, miten hallituksen ajamat erilaiset heikennykset kohdistuvat samoihin ihmisiin ja perheisiin.

– Osa-aikaisia työntekijöitä on enemmän kuin koskaan. Esimerkiksi myyjien ja tarjoilijoiden avoimista työpaikoista puolet on osa-aikaisia. He eivät tule tuloillaan toimeen ja tarvitsevat soviteltua työttömyyspäivärahaa sekä asumistukea. Näitä hallitus leikkaa ja kehottaa hakemaan kokoaikatyötä – mitä ei ole tarjolla. Säästyneet rahat käytetään suurituloisten verotuksen keventämiseen. Ei tällaista röyhkeyttä voi hyväksyä.

Liittojohtajat ovat myös huolissaan pitkäaikaisista vaikutuksista. Hallitus haluaa teko kerrallaan romuttaa nykyisen työmarkkinajärjestelmän. Esimerkiksi paikallisen sopimisen kokonaisuus tulee romuttamaan työehtosopimusten yleissitovuuden.

– Käytännössä työlainsäädäntö porataan niin täyteen reikiä, että yleissitovuus menettää merkityksensä. Tämä johtaa väistämättä palkkojen laskuun ja muiden työehtojen, kuten työaikojen, heikkenemiseen. Jatkossa minimiehdot voidaan vapaasti ohittaa sopimalla paikallisesti kenen tahansa työnantajan osoittaman reippaan henkilön kanssa, järjestäytyneet luottamusmiehet ohittaen, kertoo Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko.

Toinen pitkän aikavälin heikennys on sovittelutoiminnan rajoittaminen lainsäädännöllä. Ellei kukaan voi tulevaisuudessa saada vientiteollisuutta suurempia palkankorotuksia, tarkoittaa se nykyisten palkkaerojen sementointia.

– Esimerkiksi siivoojat, hoitajat ja vanhuspalveluiden työntekijät jäävät silloin ikuiseen palkkakuoppaan. Työntekijöille se merkitsee kituuttamista nälkärajoilla, työnantajille suhteettomia vaikeuksia löytää tekijöitä elintärkeisiin töihin, korostaa Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.

Fackcentralen FFC och dess fackförbund har i dag informerat statsminister Petteri Orpo och finansminister Riikka Purra om politiska stridsåtgärder som inleds nästa vecka.

– Vi har i dag berättat för landets politiska ledning att FFC och dess medlemsförbund inleder organisationsmässiga åtgärder nästa vecka. Det är fråga om ett nödrop på den finländska arbetande befolkningens vägnar. Genom de här åtgärderna motsätter vi oss regeringens nedskärningar i den sociala tryggheten och försämringar i arbetslivet, säger Katja Syvärinen som är vice ordförande för FFC:s styrelse.

Enligt Syvärinen har förbundens åtgärder samordnats och de punktmässiga protesterna kan variera från utmarscher till olika åsiktsyttringar. Under tre veckor kommer facket att vidta åtgärder överallt i Finland. Stridsåtgärderna har avgränsats så att de möjliggör nödarbete och inte äventyrar egendom, liv eller hälsa. Fackförbunden informerar alltid om vilka åtgärder de har planerat i förväg fyra dagar innan de genomförs. En lista över åtgärderna sammanställs på adressen www.sak.fi/liittotoimet.

Fackförbundsordförandena inom FFC berättar att regeringens planer har väckt misstro och ilska bland medlemmarna. Situationen förvärras av att de stigande levnadskostnaderna har lett till att arbetarhushållen inte längre har kvar någon ekonomisk buffert.

– De försämringar som regeringen har riktat mot utkomstskyddet för arbetslösa och samarbetslagen kommer i synnerhet att drabba arbetstagare inom den konjunkturkänsliga industrin. På arbetsplatserna har man i dag två månader tid att förbereda sig på att permitteringar ska inledas. I fortsättningen kan löneutbetalningen avbrytas efter en vecka. När barnförhöjningarna samtidigt avskaffas, blir situationen för i synnerhet löntagare med familj mycket ansträngd, säger Riku Aalto som är ordförande för Industrifacket.

Servicefacket PAM:s ordförande Annika Rönni-Sällinen är bekymrad över hur de olika försämringar som regeringen driver drabbar samma människor och familjer.

– Det finns fler deltidsanställda än någonsin. Till exempel är hälften av de lediga jobben för försäljare och servitörer är deltidsanställningar. De kan inte försörja sig på sina inkomster och behöver jämkad arbetslöshetsdagpenning och bostadsbidrag. De här förmånerna skär regeringen ner och uppmanar folk att söka heltidsjobb – som inte finns. De pengar som sparas in går till att lätta på beskattningen för höginkomsttagare. En sådan fräckhet kan vi inte acceptera.

Fackförbundsledarna är också oroade över konsekvenserna på lång sikt. Genom en åtgärd i taget vill regeringen skrota hela det nuvarande arbetsmarknadssystemet. Helheten kring lokala avtal kommer till exempel att leda till att kollektivavtalens allmänt bindande verkan raseras.

– I praktiken borrar man så många hål i arbetslagstiftningen att systemet med allmänt bindande avtal förlorar sin betydelse. Det leder oundvikligen till att lönerna sjunker och de övriga anställningsvillkor, såsom arbetstiderna, försämras. I fortsättningen kan arbetsgivarna fritt kringgå minimivillkoren genom att avtala lokalt med vilken käck person som helst som arbetsgivaren har utsett, förbi de organiserade förtroendemännen, berättar Ismo Kokko som är ordförande för Bil- och Transportbranschens Arbetarförbund AKT.

En annan försämring på lång sikt är planerna på att begränsa medlingen genom lagstiftning. Om ingen i framtiden kan få större löneförhöjningar än arbetstagarna inom exportbranscherna, betyder det att de nuvarande löneskillnaderna cementeras.

– Till exempel städare, vårdare och arbetstagare inom äldreomsorgen fastnar då i en evig lönegrop. För arbetstagarna innebär det att de blir tvungna att hanka sig fram på svältgränsen, och för arbetsgivarna innebär det orimliga svårigheter att hitta arbetstagare till livsviktiga jobb, betonar Päivi Niemi-Laine som är ordförande för Förbundet för den offentliga sektorn och välfärdsområdena JHL.