Työelämä
Ihan tavallinen työpäivä Imre Matlan työpäivä Pieksämäellä on rollaattoreita, unohtuneita kauppakasseja ja pulinaa ikäihmisten kanssa.
Teksti ja kuvat Mikko Perttunen
27.10.2026
Pieksämäki. Spankhill.
Savolainen 17 000 asukkaan kaupunki sijaitsee Suomen rautatieverkoston solmukohdassa.
Sijainti ei kuitenkaan tee siitä maailman napaa. Kun Virossa syntynyt Imre Matla saapui Pieksämäelle 11 vuotta sitten, oli alkujärkytys suuri.
– Kun tulin Pieksämäelle oli talvi ja kaikki jäässä. Olin vielä aika nuori, joten ajattelin, että tämä on minulle liiankin rauhallinen ja hiljainen kylä. Kevään tullen kuitenkin paljastui, kuinka hieno kaupunki tämä on, ja kuinka paljon täällä on kauniita järviä ja muuta luontoa, Matla muistelee.
Jo aiemmin Pieksämäelle tullut Matlan isä kertoi pojalleen, että kaupungissa olisi tarvetta työntekijöille. Suomenlahden rannalla sijaitsevalta pieneltä Haljalan paikkakunnalta alkujaan kotoisin oleva Matla oli työskennellyt Virossa 13 vuotta varastologistiikassa ja opiskeli tuolloin Englannissa logistiikkaa.
– Näin ja jäin. En olisi silloin ajatellut, että täällä menee näin pitkään, Matla toteaa.
Ensimmäiset 3–4 vuotta Suomessa kiehtoi myös Viroa selvästi korkeampi palkkataso, mutta tämä ero on sittemmin tasoittunut.
Ensimmäiset yhdeksän Suomen-vuottaan Matla työskenteli toiselle työnantajalle, mutta nyt hän ajaa työkseen Pieksämäellä palveluliikennettä Puikkonen Groupin leivissä, kuten on tehnyt jo puolentoista vuoden ajan. Joka toisen viikon mies ajaa bussivuoroa Mikkeliin ja takaisin.
Juuri tänään alla on palveluliikenteen pikkubussi – linja PALI 1 – joka kuskaa pieksämäkeläisiä keskustan ja Naarajärven kaupunginosan väliä.
Palveluliikenteenkuljettajan aamu alkaa kuitenkin jo puoli kahdeksalta koululaisliikenteellä ja jatkuu siitä jo ennen kahdeksaa palveluliikenteenä:
– Aamulla on koululaisten lisäksi kyydissä usein 1–2 vanhempaa matkustajaa terveyskeskukseen. Heillä saattaa olla esimerkiksi laboratorioaika heti aamusta, Matla kertoo.
PALI 1 lähtee tunnin välein Pieksämäen torilta kohti Naarajärveä. Toinen palvelulinja PALI 2 liikennöi puolestaan vastakkaiselle puolelle keskustaa, Kontiopuiston suuntaan.
– Nämä ovat laajoja alueita. Päivän aikana haetaan asiakkaita vähän sieltä, täältä ja tuolta, Matla kertoo.
Terveyskeskus, hautausmaat, ruokakauppa, uimahalli, palvelutalo. Tyypillisistä kohteista voi päätellä, että asiakaskunta on sieltä iäkkäämmästä päästä. Erityisesti näin on PALI 1:n kohdalla. Matla arvioi, että sen asiakkaista 89–90 prosenttia on ikäihmisiä. PALI 2:n kyydissä matkustaa enemmän myös nuorempaa väkeä, joilla on kuitenkin tiettyjä erityistarpeita.
Palveluliikenteen pikkubussi tulee tilauksesta. Ainoastaan lähtöpaikka torilla on määritelty, mutta muuten kuski ajaa sinne, mistä asiakkaat lähtevät ja mihin heidän tarpeensa johdattaa.
– Tämä on käytännössä palvelua ovelta ovelle. Usein asiakas viedään johonkin paikkaan ja haetaan sitten seuraavalla kierroksella toiseen suuntaan. Ketään ei jäädä esimerkiksi hautausmaan liepeille odottamaan, että saa vietyä kukat haudalle, Matla sanoo.
Tosin, asiakaslähtöisyys on kyllä työn ytimessä. Alkuiltapäivän kierroksen jäljiltä bussiin jää kauppakassi. Matla muistaa, kuka asiakas on kyseessä, ja soittaa pikaisen puhelun:
– Olen noin viiden minuutin päästä siellä.
Kuljettaja harppoo portaat kerrostalon toiseen kerrokseen ja vie karkuteillä olevan kassin suoraan kotiovelle. Joskus ostoskassit kannetaan asiakkaille keittiön pöydälle saakka. Näin toimitaan esimerkiksi silloin, jos asiakas liikkuu kyynärsauvoilla.
– Tässä oppii tuntemaan asiakkaat. Yhteensä kahdella palvelulinjalla on ehkä noin satakunta vakioasiakasta ja tämän lisäksi satunnaisesti matkustavia, Matla arvioi.
– Jokaisella matkustajalla on oma tarinansa. Esimerkiksi yksi asiakas asuu kerrostalossa ja hänen miehensä palvelutalossa, jossa rouva sitten viikon aikana useamman kerran käy häntä katsomassa, Matla kertoo.
Päivän aikana Pieksämäen palveluliikenteen kummankin auton kyytiin nousee noin nelisenkymmentä asiakasta, jotka matkustavat tavallisesti edestakaisin.
– Ruuhkapäivinä määrä nousee jopa yli kuuteenkymmeneen. Oma ennätykseni taitaa olla 67, Matla kertoo.
Erityisen kiireisiä ovat esimerkiksi joulunalusaika ja muut juhlapyhiä edeltävät päivät. Silloin pienessä autossa tahtoo loppua tila kesken.
– Kyydissä saattaa olla kymmenen ihmistä ja jokaisella 2–3 kassia pienessä lattiatilassa. Siihen lisäksi mahdollisesti vielä pari rollaattoria. Ja tietysti kaikkien kauppakassit ovat usein vielä samanlaisia, Matla nauraa.
Kesäaikaan liikenne kuitenkin vähenee. Tuolloin asiakkaiden lomalla olevat lapset ja lapsenlapset ovat useammin apuna.
Vaikka kuljettaja muistaa monen asiakkaan nimen, käsitellään matkustajia palveluliikenteessä kuitenkin osoitteina ja niihin yhdistettyinä puhelinnumeroina.
– Kun katson peilistä kyydissä olevia matkustajia, teen mielessäni reitin heidän osoitteidensa mukaan, Matla paljastaa.
Tässä on myös yksi työn suola:
– Kaikki päivät ovat erilaisia, hän jatkaa.
Lenkki keskustasta Naarajärvelle ja takaisin ajetaan päivän aikana 6–7 kertaa. Koska asiakkaita on vaihteleva määrä, eivätkä nouto- ja jättöpaikat ole vakioita, menee aikataulu välillä todella tiukaksi.
– Tätä ei voi tehdä minuuttiaikataululla. Kehotammekin asiakkaita odottamaan sisällä rappukäytävässä, ettei tarvitse palella ulkona. Matkustajien pitäisi ottaa joustava aikataulu myös huomioon silloin, kun he varaavat vaikkapa lääkäriaikaa, Matla sanoo.
Matla ehti asua kymmenen vuotta Pieksämäellä vuokralla, mutta nyt hän on hankkinut oman asunnon. Se kiinnittää hänet entistä tiiviimmin paikkakunnalle. Lokakuussa 47 vuotta täyttävä mies osaa arvostaa eri asioita kuin nuorempana.
– Pieksämäellä ei ole kaikilla samanlainen kiire kuin isoissa kaupungeissa, hän pohtii.
Matlan lapset asuvat muualla: vanhempi poika Englannissa ja nuorempi Tallinnassa.
– Virossakin kaikki nuoret halusivat pienestä kylästä suureen kaupunkiin, hän nauraa.
Lomillaan Matla suuntaakin usein vanhaan kotimaahansa:
– Kun työkaverit suuntaavat lomalla mökille, minä lähden Tallinnaan kerrostaloon, hän paljastaa.
Mummoralli tulee päätökseensä iltapäivällä. Päivän viimeiset vuorot ajetaan kahden kolmen kieppeillä.
– Lopuksi siivotaan vielä auto, siinäkin menee oma aikansa. Neljään saakka vastaamme puhelimeen.
Siellä ihmiset jo soittavat itselleen seuraavan päivän kyytejä.
22.10.2026 Tiedote
09.10.2026 Uutinen