Halpa työ käy kalliiksi – Työperäinen hyväksikäyttö vaatii tiukempia otteita

Työperäinen hyväksikäyttö Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöön tulee puuttua tiukemmin. Nyt viranomaiset toimivat jälkikäteen, niukoin resurssein ja sanktiot ovat vähäisiä.

Kuvassa hymyilevä sinipaitainen Rolle Alho katsoo kameraan käsi leukansa alla pöytään nojaten. — Rolle Alhon mukaan työperäinen hyväksikäyttö täyttää vakavammissa muodoissaan ihmiskaupan tunnusmerkit.

Teksti Mikko Nikula

Kuvat Teollisuuden Palkansaajat

08.09.2026

Työperäinen hyväksikäyttö on viime vuosina toistuvasti ollut uutisotsikoissa. Teollisuuden palkansaajat TP on nyt julkaissut aiheesta VTT Rolle Alhon kirjoittaman analyysin ”Halpa työ, kallis hinta: ulkomaisten työntekijöiden työperäinen hyväksikäyttö ja sen kitkeminen”.

Ilmiön takana on monenlaisia syitä. Alho korostaakin, että mikään yksittäinen lakimuutos tai muu toimi ei pysty korjaamaan ongelmaa. Tarvitaan useita toimia laajalla rintamalla.

Hyväksikäyttöön syyllistyvien kiinnijäämisriski on Suomessa liian pieni ja seuraamukset liian lieviä. Erityisesti tulisi varmistaa, että tapausten selvittely ei tuota uhreille kielteisiä vaikutuksia. Jos uhkana on joutua pois Suomesta, uhrit eivät uskalla tuoda hyväksikäyttöä ilmi.

Räikeimmät tapaukset matalapalkka-aloilla

Rolle Alhon mukaan työperäinen hyväksikäyttö täyttää vakavammissa muodoissa työperäisen ihmiskaupan tunnusmerkit. Erillistä rikosnimikettä työperäiselle hyväksikäytölle ei laissa ole. Sen muotoja ovat muun muassa alipalkkaus, palkkojen takaisinperintä työntekijältä, toistuvat ylipitkät työpäivät ja vakavat laiminlyönnit työturvallisuudessa. Osa näistä on rikoksia, osa ei, osa kuuluu harmaalle alueelle.

Usein hyväksikäytetty työntekijä ei tiedä oikeuksiaan, osaa kieltä ja on alisteisessa suhteessa työnantajaan. Hyväksikäyttäjä voi olla suomalainen tai ulkomaalainen, ja työnantajan sijasta myös työvoimaa välittävä toimija, toisinaan jopa toinen työntekijä.

Räikeimmät hyväksikäyttötapaukset, joissa kyse on ihmiskaupasta, liittyvät tyypillisesti työvoimavaltaisiin matalapalkka-aloihin, kuten marjanpoimintaan tai ravintola-alaan. Asiantuntija- ja toimihenkilöammateissakin ulkomaalaisille työntekijöille saatetaan maksaa huonompaa palkkaa tai teettää pidempää päivää kuin työehtosopimus edellyttää.

Riskeinä halvat hankinnat ja alihankintaketjut

Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytön syyt ovat Suomessa pitkälti rakenteellisia. Kun oleskeluluvat on sidottu työntekoon, työpaikan menetys voi johtaa myös maassaolo-oikeuden menetykseen, mikä saa työntekijät pelokkaiksi. Tarjouskilpailuissa lähtökohtaisesti halvin vaihtoehto voittaa, mikä luo kannustimia alipalkkaukselle ja muulle työehtojen polkemiselle.

Hyväksikäyttöä on myös julkisen sektorin kilpailuttamissa töissä. Julkisia hankintoja säätelee hankintalaki, joka painottaa kustannustehokkuutta eli mahdollisimman halpoja hankintoja sekä yritysten vapaata kilpailua.

Viranomaisten keinojen vähäisyys ja resurssipula edesauttavat hyväksikäytön jatkumista.

Ulkomailta rekrytointi on 2000-luvulla kehittynyt toimialaksi, jolle on syntynyt paljon yrityksiä. Monet ovat ammattimaisia ja eettisiä. On kuitenkin myös firmoja, joiden toiminta perustuu ulkomaisten työntekijöiden sekä rekrytointipalvelujen ostajien rahastamiseen tai suoranaiseen huijaamiseen.

Työsuojeluviranomaisilla rajalliset mahdollisuudet

TP:n analyysin mukaan ”nykyinen järjestelmä vaikuttaisi perustuvan pitkälti siihen tausta-ajatukseen, että väärin toimivat työnantajat laittavat asiat kuntoon työsuojelutarkastajien neuvojen ja kehotusten pohjalta ja että työntekijät ovat järjestäytyneet ammattiliittoon ja voivat ongelmatapauksissa ottaa yhteyttä työpaikan luottamusmieheen asioiden edistämiseksi”.

– Nämä oletukset eivät vastaa todellisuutta, Alho toteaa.

Neuvojen ja kehotusten tavoitteena on korjata työnantajan toimintaa jatkossa. Tulkintana on, ettei työsuojeluviranomaisella ole oikeutta määrätä työnantajaa maksamaan palkkasaatavia. Mikäli yritys ei viranomaisten kehotuksista piittaa, työntekijän vaihtoehdoksi jää hankkia saatavansa oikeusteitse. Matalapalkka-alojen ulkomaalaiselle duunarille se voi olla epärealistinen ajatus ilman ammattiliiton apua. Ja vaikka liitto tulisi apuun, oikeusjärjestelmä on niin ruuhkautunut, että tapausten käsittely saattaa kestää vuosia. Monesti uhri ehtii prosessin aikana poistua Suomesta.

Hallituksen toimet ristiriitaisia

Sanna Marinin (sd) hallitus laati strategian työperäisen hyväksikäytön torjumiseksi. Sen pohjalta Petteri Orpon (kok) hallitus on tehnyt toimenpideohjelman, jonka keinoina ovat muun muassa uhrien avunsaantimahdollisuuksien kehittäminen ja viranomaisten kouluttaminen, jotta he tunnistaisivat hyväksikäyttöilmiön paremmin.

Alho katsoo, että vastapainona hallitus on ruokkinut hyväksikäyttöä etenkin kiristämällä oleskelulupien ehtoja. Aiemmin oleskelulupa ei katkennut yhtä nopeasti työsuhteen päättyessä vaan työnhakijalle jäi pidempi aika etsiä uutta työtä ilman välitöntä riskiä joutua pois Suomesta. Uusi käytäntö lisää painetta ottaa vastaan mikä tahansa työ hyvin heikoilla työehdoilla.

Hyväksikäytetyt ulkomaalaiset työntekijät ovat tosin vuodesta 2021 voineet hakea jatkolupaa uuden työpaikan löytämiseksi. Mahdollisuutta kuitenkin käytetään vain vähän, sillä se tunnetaan heikosti, ja lisäksi hakeminen maksaa 180 euroa.

Esimerkiksi irtisanomissuojan heikennys ja paikallisen sopimisen suosiminen ovat osaltaan muuttaneet työsuhteen valtatasapainoa työnantajien eduksi. Ammattiliittojen aseman vaikeuttaminen sekä kansalaisjärjestöjen rahoituksen leikkaukset puolestaan vaikeuttavat hyväksikäytön uhrien auttamista, sillä tässä työssä liitoilla ja kolmannen sektorin järjestöillä on keskeinen rooli.

Järeämpää politiikkaa ja lisää rahaa

Rolle Alhon johtopäätös on, että tarvitaan järeämpiä keinoja kuin ne, mitä Orpon hallituksen toimenpideohjelmaan on kirjattu.

Analyysi muistuttaa toimenpiteiden vaativan myös lisäresursseja. Pelkät lainsäädännölliset toimet ilman rahoitusta voivat johtaa tilanteeseen, jossa työsuojeluviranomaiset, poliisi ja oikeuslaitos kuormittuvat vielä nykyistä enemmän, mutta vaikutus työmarkkinoihin jää vähäiseksi. ”Työperäiseen hyväksikäyttöön puuttumisella on tietysti myös hintansa, mutta resurssien panostaminen ilmiön kitkemiseen tulisi nähdä investointina – ei kulueränä”, Alho tiivistää.

Viisi faktaa työperäisestä hyväksikäytöstä

1. Pitkät alihankintaketjut kasvattavat väärinkäytösten todennäköisyyttä. Työn tilaaja pystyy käytännössä siirtämään omaa vastuutaan alihankkijayritykselle, joka usein on ulkomainen ja operoi Suomessa vain väliaikaisesti. Asetelmasta kärsivät rehellisesti toimivat suomalaiset yritykset ja niiden työntekijät.

2. Suomessa viranomaisten keinojen vähäisyys ja resurssipula edesauttavat hyväksikäytön jatkumista. Monessa Euroopan maassa työsuojeluviranomaisilla on mahdollisuus määrätä yrityksille alipalkkauksesta sakkoja ja muita hallinnollisia sanktioita. Tällaista voisi harkita Suomessakin.

3. Suomessa ongelmana on myös, että poliisi, syyttäjät ja tuomioistuimet eivät aina tunnista ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä. Kyseessä lienee yhdistelmä tietämättömyyttä ja asenteellisuutta. Poliisi on laiminlyönyt tapausten tutkintaa ja syyttäjät ovat jättäneet syytteitä nostamatta.

4. Järeämpiä keinoja puuttua tilanteeseen olisivat esimerkiksi hankintalain tiukentaminen, vahvemmat toimivaltuudet työsuojelutarkastajille, ammattiliittojen ryhmäkanneoikeus ja alipalkkauksen kriminalisointi. Näin hyväksikäyttöön päästäisiin puuttumaan tehokkaammin, ja siitä hyötyvät tahot joutuisivat ottamaan huomioon kasvaneen kiinnijäämisriskin sekä kovemmat sanktiot.

5. Suomeen saapuville ulkomaalaisille työntekijöille on tärkeää tiedottaa täkäläisen työelämän pelisäännöistä. Viranomaiset tarvitsevat lisää koulutusta, ja asennemuokkausta tulee jatkaa.