Ilmiöt
Teksti Jaakko Takalainen
26.03.2026
Kirkon uudistaja, “uskonpuhdistaja” Martti Luther julkaisi 1529 teoksen Vähä katekismus, jossa myös perheen pienemmille selitettiin luterilaisen kristinopin perusteet. Kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous ja muu peruskaura selitetään rautalangasta vääntäen. Rakenteena on: mikä on? ja mitä tarkoittaa?
Lasse Lehtinen ja hänen tiiminsä tekevät lutherit Suomen ja itäisen naapurimme – Venäjän, Neuvosto-Venäjän, Neuvostoliiton ja taas Venäjän – suhteelle. Kaukaista historiaakin sipaistaan, mutta kirjan pääpaino on 1800-luvulla kansallisen heräämisen myötä syntyneen Suomen valtion ja itäisen suurvallan, imperiumin, jatkuva kamppailu.
Paljon on tuttua vetävästi lehtismäisesti kirjoitettuna. Sankarit (Väinö Tanner, J.K. Paasikivi) ovat entiset ja roistot (Urho Kekkonen, kotikommunistit, Neuvostoliiton tiedustelumiehet) ovat samat. Uusiakin naamoja (kenraali Lauri Sutela Kekkosen selkärankana) ilmaantuu ja uusia oivalluksia pulpahtaa pintaan.
Kekkosen ja Tannerin varhainen lämmin ystävyys ja reilu kehuminen ei ole ollut yleisessä tiedossa. Tai kuinka sattumalta Ruotsi sai hävittyäänkin Suomen sodan 1808 lopussa pitää (tuolloin vielä tuntemattomat) malmivarat pohjoisessa. Haminan rauhassa 1809 raja olisi voinut kulkea Kalix-joella eikä Torniojoella, mutta Ruotsin neuvottelija sai venäläiset vakuuttuneeksi, että seutu on köyhää ja arvotonta Venäjälle. Hyvin vakuutettu. Uusi on myös tieto, että jatkosodan aikana saksalaiset olisivat halunneet hyökätä Ruotsiin Pohjois-Suomessa olevilla joukoillaan, mutta ylipäällikkö Mannerheim esti sen.
Historiallisia herkkupaloja sisältävä teos on sellainen, ettei yhden ihmisen yleistietämys millään voi riittää niin tarkkoihin ja osuviin yksityiskohtiin. Ei Lehtinen mikään yleisnero ole, enemmänkin Kalevalan kirjoittaja Lönnrotin kaltainen sanaseppo. Valistuneen arvauksen perusteella hänellä on ollut noin viiden hengen tohtorintason tiimi, joka on haravoinut ja perannut kaikki Venäjän-vastaiset yksityiskohdat ja lohkaisut. Ja tiimin palkkiot on maksanut jokin isänmaallinen säätiö, ei Otava.
Loistohankinta kaikille historiafaneille; ja jos oppilas perehtyy teokseen kunnolla, saa hän historiankokeista varman kympin tai laudaturin.