Työelämä
Taksiliikenne Sirpa Tuomisen mielestä taksinkuljettajan työ ei ole auton liikuttamista paikasta toiseen. Se on ihmisten kohtaamista.
Teksti ja kuva Tua Onnela
26.03.2026
Haastattelupäivänä Sirpa Tuomisen työpäivä alkoi hyvin kiireisellä keikalla. Asiakas oli nukkunut pommiin ja uhkasi myöhästyä tärkeästä tapaamisesta. Tampereen rautatieasemalle piti päästä niin nopsaan kuin ikinä mahdollista.
Tuominen mietti, miten tehtävän voisi suorittaa turvallisesti. Ensi alkuun piti unohtaa navigaattori. Nyt ei auttanut käyttää tutuimpia reittejä vaan sellaisia, jotka löytyivät kokeneen kuljettajan päästä. Ja maksu piti tietysti hoitaa matkalla – luovasti Mobilepaylla, koska korttilaitteen takkuilun kanssa ei ollut aikaa odotella.
Asiakas ehti junaansa ja oli tyytyväinen, suorastaan liikuttunut. Miten sattuikin juuri tänään niin pätevä kuljettaja!
– Sanoin, että nooh, tämähän on vain minun työtäni, Sirpa Tuominen sanoo ja havainnollistaa muka vaatimatonta ilmettään.
– Mutta kyllä siitä tuli hyvä mieli koko päiväksi.
Tuominen on ajanut taksia Tampereen seudulla yli 25 vuotta.
Alun perin hän työskenteli päivittäistavarakaupassa esihenkilötehtävissä. Lasten tarpeet ja harrastukset tuntuivat kuitenkin nielevän loputtomasti rahaa, joten Tuominen alkoi ajaa öisin taksia.
– Rakastuin alaan, hän sanoo.
Kun taksihommia oli tullut kahdeksan vuotta täyteen, Tuominen haki omaa liikennelupaa. Hän sai sen ja ryhtyi rakentamaan yrittäjänä omaa brändiä. Hänen yrityksensä tarjosi ”premium-luokan palvelua” eli esimerkiksi hääkyytejä ja ministerikyytejä.
– Vuonna 2021 myin liiketoiminnot ja päätin, että olen nähnyt tällä alalla kaiken ja tämä oli tässä.
“Tulitikkuaskia pienempi paketti kulki tyyriinä etupenkillä.
Tulitikkuaskia pienempi paketti kulki tyyriinä etupenkillä.
Toisin kävi. Ei Tuominen malttanut pysyä poissa rakastamaltaan alalta.
Nykyisin hän työskentelee Suomen Taksikoulutuksessa kouluttajana eli vetää taksiliikenteen yrittäjäkoulutuksia ja erityisryhmien kuljettajakoulutuksia. Lisäksi hän ajaa taksia Silver Teamin työntekijänä.
– Kun ilmestyin uudestaan katukuvaan, vanha kollega totesi, että vaikka likka voi koittaa lähteä taksista, taksi ei lähde likasta. Niin se on, Tuominen sanoo.
Mikä taksihommissa sitten jaksaa kiehtoa? Ihmiset, Sirpa Tuominen sanoo. Ja mahdollisuus auttaa heitä.
Hänestä taksinkuljettajan työ ei ole auton liikuttamista paikasta toiseen. Se on ihmisten kohtaamista. Se on kuuntelemista, ilahduttamista, tukemista ja myötäelämistä. Välillä psykologin hommia ja välillä sosiaalityöntekijän.
– On niin paljon ihan huippukohtaamisia. Hääkuljetuksissa sai olla mukana jakamassa ihmisten onnea ja auvoa, vaikka kyllä siinä usein tuli oltua myös morsiamen henkisenä tukena. Sitten ihan toisenlaiset tunnelmat on, kun kyydissä on vakavasti sairas lapsi.
– Eivätkä ne tarinat aina pääty onnellisesti. On silti arvokasta, jos pystyy omalta osaltaan edes vähän tukemaan lapsen perhettä, Tuominen sanoo.
Kerran kesäyössä hän kuljetti railakkaan seurueen Hämeenkyröön tunnelmoimaan Irwinin haudalle. Toisella kerralla matkustajana oli jokin hyvin pieni mutta hyvin tärkeä osa, jonka piti päästä äkkiä Pohjois-Suomeen. Tulitikkuaskia pienempi paketti kulki tyyriinä etupenkillä.
– Turvavyötä en sentään sille laittanut, Tuominen sanoo.
Kun kohtaa paljon ihmisiä, näkee myös, miten ihmiset tässä yhteiskunnassa voivat. Pahoinvointia on ollut aina, Sirpa Tuominen sanoo. Jokin on silti muuttunut huonompaan suuntaan.
– Nyt näkyy jonkinlaista sellaista… olisiko se epätoivoisuutta. Kun ihmiset yrittävät päästä eteenpäin elämässään ja se ei onnistu.
– Uskon, että siinä näkyvät tukien leikkaukset ja hyvinvointialueen palveluiden karsiminen. Ihmisten on yhä vaikeampi saada apua elämänsä haasteisiin. Ja en tiedä, onko se syy vai seuraus, mutta myös yksinäisyys korostuu.
Oli asiakkaalla sitten minkälaisia huolia tahansa, Tuominen pitää tavoitteenaan, että asiakas lähtee kyydistä edes hiukan paremmalla mielellä kuin oli kyytiin tullessaan. Joskus aito kuunteleminen tekee ihmeitä.
Eikä asiakkaan saamaan kohteluun vaikuta mitenkään se, kuuluuko hän yhteiskunnan menestyjiin vai ei.
– Olkoon asiakas lähikuppilan alkoholisti tai pörssiyrityksen johtaja, en näe mitään syytä, miksi häntä pitäisi kohdella jotenkin eri tavalla. Näillä kahdella voi olla vähän erilaiset jutut – tai sitten ei. Joskus puheenaiheetkin ovat ihan samat.
Sirpa Tuomisen ystävällinen ja lämmin tapa kohdata ihmiset ei ole jäänyt asiakkailta huomaamatta. Hän kertoo, että harvassa työssä saa niin paljon kehuja kuin taksinkuljettajana. Monet muistavat vuosien jälkeenkin sen ihmisen, joka oli luotettavana turvana ilon, surun, sairauden tai huolen hetkellä.
Eikä se Tuomisen mukaan vaadi mitään ihmeitä. Ihan vain aitoa kohtaamista.
– Se ei kuormita itseäkään, kun ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin oma itsensä.
Kun Sirpa Tuominen oli taksialan yrittäjä, hän kuului alan työnantajaliittoon ja maksoi työntekijöilleen työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Nyt, kun hän on työntekijä, hän kuuluu työntekijäliittoon eli AKT:hen.
– Uskon, että jos olisimme järjestäytyneitä sekä työntekijä- että työnantajapuolella, se tekisi taksialan kilpailusta oikeudenmukaisempaa ja auttaisi molempia puolia, Tuominen sanoo.
Tällä hetkellä alan järjestäytymisaste on matala ja kaikkia koskeva eli yleissitova työehtosopimus puuttuu. Samaan aikaan alustoilla toimivat kyytipalvelut laskevat hintoja ja julkiset tilaajat kilpailuttavat kyytejä yhä ankarammin.
Tuomisen mukaan tämä kokonaisuus on johtanut siihen, että taksiala on melko lailla sekaisin.
– En sano, että pitää palata vanhaan ja että taksiliikenteen vapauttaminen oli kaikilta osin huono ratkaisu. Sitä se ei ollut. Mutta kyllä minua vanhana yrittäjänä tämä meininki hirvittää.
– Kuluttajakyydit ovat pirstaloituneet niin moneen paikkaan, että niistä on hyvin vaikea saada kannattavaa liiketoimintaa. Taksasta jäävä raha on sellainen, että ei sillä pysty välttämättä työehtosopimuksen mukaista palkkaa maksamaan.
Tuomisen mukaan näyttää siltä, että taksiala on menossa takaisin vanhojen aikojen mies ja auto -malliin. Sei ei ole hänestä hyvä.
– Taksiala on ollut iso työllistäjä, erityisesti nuorten työllistäjä. Sillä on iso vaikutus yhteiskuntaan, jos se ominaisuus menetetään.
Tuominen ei pidä nykyistä menoa hyvänä myöskään asiakkaan näkökulmasta.
Terveet ja toimintakykyiset osaavat toki tilata kyydin sovelluksella, eikä kaikkia asiakkaita haittaa, vaikkei palvelun laatukaan olisi kummoinen. Kunhan se on halpa. Tuominen kuitenkin muistuttaa, että taksia tarvitsevat myös ja erityisesti ne, jotka eivät ole terveitä ja toimintakykyisiä.
Ensihätään Tuominen tiukentaisi alalle pääsyn vaatimuksia. Sitten pitäisi saada niin työntekijät kuin yrittäjät järjestäytymään, ja myös arvostamaan omaa alaansa. Kuten sanottu, taksinkuljettajan työ ei ole pelkkää auton ajamista. Ja lopuksi tarvittaisiin vielä viranomaisilta, kuten poliisilta, tiukempaa valvontaa.
– Jotenkin tämä tilanne pitää saada hallintaan, Tuominen sanoo.