Työelämä
Työsuojeluvaltuutettu Mikko Haasanen kannustaa puhumaan riskeistä.
Teksti Arto Jokela
18.04.2022
Muuramelaisella Mikko Haasasella on menossa kolmas kausi Kuljetusliike Taipaleen työsuojeluvaltuutettuna. Taipaleen palveluksessa on runsaat 300 kuljettajaa, joista Jyväskylässä vajaat kaksisataa sekä Hämeenlinnassa ja Järvenpäässä noin 130.
Puhuttaessa työsuojelusta toistuvat Haasasen puheessa sanat ”ennakointi” ja ”jatkuva oppiminen”.
− Työsuojelu on ennakointia. Tavoitteena on ehkäistä työtapaturmia, hän sanoo.
Hän painottaa, että kyse on työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistyöstä. Taipaleella se toimii hyvin.
− Täällä kuunnellaan oikeasti. Ei vaan sellaista joo joo -juttua.
Yhteistyö on yksi onnistuneen työsuojelun peruspilareista. Toinen on avoimuus ja rohkeus kertoa epäkohdista ja ongelmatilanteista. Yrityksen työsuojelutoimikunnassa asioista puhutaan avoimesti. Avoimuutta on lisännyt muutaman vuoden käytössä ollut yrityksen sisäinen infra-kanava, jonka kautta kuljettajat voivat kertoa havaitsemistaan epäkohdista tai läheltä piti -tilanteista.
− Kaikki tekevät virheitä. Se on inhimillistä. Silti pitäisi olla enemmän rohkeutta puhua asioista, esimerkiksi lähetä piti -tilanteista. Virheistä voidaan oppia.
Haasanen nostaa esille kaksi ääripäätä: asiasta on puhuttu ja ongelma ratkaistu tai sitten oltu hiljaa ja on tapahtunut onnettomuus, koska ongelmaa ei ole ratkaistu.
− Kumpi on parempi, kertoa etukäteen vai selittää jälkikäteen, kiteyttää Haasanen.
Hän muistuttaa, että työturvallisuuteen liittyvät usein myös kotiasiat. Jos kotona on ongelmia ja esimerkiksi yöunet ovat jääneet vähiin, niin se vaikuttaa työkykykyyn.
− Myös näistä asioista on hyvä puhua. Työterveyshuolto voi myös auttaa. Työnantaja tekee kuitenkin päätöksen, voiko kuljettaja lähteä ajamaan. Kuljettaja on kuitenkin aina itse vastuussa, kun hän lähtee autolla portista ulos.
Kumpi on parempi, kertoa etukäteen vai selittää jälkikäteen?
Työsuojeluvaltuutetun työ on jatkuvaa oppimista. Toisaalta se on selkeätä, sillä lait ja asetukset määräävät usein, miten pitää menetellä. Antoisaksi sen tekee se, että siinä pääsee oikeasti vaikuttamaan.
Kuluneen viiden vuoden aikana työsuojelussa Taipaleella on menty Haasasen mukaan eteenpäin etenkin kolmessa asiassa.
Ensimmäinen on kaluston kunto. Toinen on toimiva työterveyshuolto ja kolmas avoimuuteen ja yhteistyöhön perustuva ennakointi.
Entä tulevat haasteet? – Suurin on ehkä siinä, että saadaan kuljettajat ymmärtämään, että on sekä heidän että työnantajan etu, että turvallisuuteen liittyvät asiat otetaan rohkeasti esille.
Mikko Haasasta harmittaa, että kuljettajien suurta vastuuta ei yleisemmin tunnusteta. Työnantajapuoli lähtee liian usein myös ajatuksesta, että kuljettajat ovet helposti korvattavissa. Ihmiset huomaavat kuljettajien merkityksen vasta sitten, kun tavaraa ei ole kaupan hyllyssä.
− Kuljetukset tuntuvat olevan jonkinlainen välttämätön paha.
Haasanen kaipaa myös kuljettajien parempaa työterveyden seurantaa. Hän muistuttaa, että isolla autolla tehdyllä virheellä voi olla hyvinkin vakavat seuraukset. Silti kuljettajien työterveyden seurantaan ei kiinnitetä samalla tapaa huomiota kuin veturinkuljettajien tai lentäjien, joiden työterveyttä seurataan säännöllisesti.
Mikko Haasanen valittiin AKT:n Jyväskylän osaston puheenjohtajaksi viime syksynä. Osastossa on noin 600 jäsentä, joista suurin osa työskentelee rahtipuolella. Edellinen puheenjohtaja Markku Koskinen toimi myös Kuljetusliike Taipaleen pääluottamusmiehenä. Varapääluottamusmiehenä tehtävä lankeaa Haasaselle Koskisen jäädessä kesällä eläkkeelle.
Tuore puheenjohtaja arvioi, että ammattiosastojen toiminta on murroskohdassa.
− Tuntuu kuin osaston merkitys olisi hämärtynyt ja asiat otetaan itsestään selvinä.
Haasanen näkee ammattiosaston tärkeimmäksi tehtäväksi työelämään liittyvän tiedon levittämisen. Tällä hän tarkoittaa muun muassa työehtoihin ja työlainsäädäntöön liittyviä asioita.
Terveisiä lähtee myös liiton johdon suuntaan. Siltä hän toivoo lisää avoimuutta ja konkretiaa tavoitteiden suhteen.
− Hyvä tavoite on saada kuljetusalan palkat vastaamaan teollisuuden keskituntiansioita. Sitä varten pitäisi olla selkeä suunnitelma. Ensimmäiseksi pitäisi luopua yleistä linjaa myötäilevistä prosenttikorotuksista.