Kolumnit
Sara Miettinen
Vastaava lakimies
26.03.2026
Eduskunnassa käsiteltiin tammikuussa hallituksen esitystä työsopimuslain muuttamisesta. Lakia ei ole vielä hyväksytty eduskunnassa. Lain on kuitenkin tarkoitus astua voimaan 1.4.2026. Mikä on muutoksessa?
Määräaikaisen työsopimuksen tekeminen ilman perusteltua syytä.
Tähän saakka työnantajan aloitteesta tehty määräaikainen sopimus on voitu solmia vain perustellusta syystä. Työsopimuslain oletuksena ovat olleet toistaiseksi voimassa olevat työsopimussuhteet.
Käytäntö on perustunut siihen, että kansainvälisillä ja EU-oikeuden periaatteilla on haluttu suojella työntekijää perusteettomalta määräaikaisuuksien käytöltä ja syrjinnältä. On yleisesti tunnettu tosiasia, että muun muassa raskaus- ja perhevapaasyrjinnän yleisin muoto on se, ettei määräaikaista työsuhdetta jatketa.
Esitetyt lakimuutokset antavat työnantajalle nyt mahdollisuuden määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen ilman perusteltua syytä. Työnantajalla on tämä mahdollisuus myös tilanteessa, jossa työvoiman tarve on pysyvää.
Ehdotettu uusi säännös on monimutkainen.
Hieman yksinkertaistaen määräaikainen sopimus ilman perustetta voidaan tehdä, kun se on ensimmäinen työsopimus osapuolten välillä kahden vuoden jaksolla. Sopimus voidaan vuoden kuluessa uusia enintään kaksi kertaa. Näiden määräaikaisten sopimusten yhteiskesto ei kuitenkaan saa ylittää yhtä vuotta. Siten saman työntekijän kanssa voidaan sopia enintään kolme määräaikaista sopimusta ilman perustetta.
Lakiin on tuotu myös uusia työnantajavelvoitteita. Työnantajan olisi mm. selvitettävä työntekijälle ennen määräaikaisen sopimuksen päättymistä tämän mahdollisuus jatkaa työsuhdetta toistaiseksi voimassa olevana. Lisäksi esitykseen on ehdotettu työnantajan rajattua velvollisuutta tarjota työtä entiselle määräaikaiselle työntekijälle. Näin solmittu määräaikainen sopimus olisi myös molemmin puolin irtisanottavissa, kun sopimus on kestänyt vähintään kuusi kuukautta.
Työnantajan takaisinottovelvollisuutta supistetaan.
Ehdotettujen muutoksien myötä takaisinottovelvollisuus koskisi vain työnantajia, jotka työllistävät vähintään 50 työntekijää. Se, miten soveltamisrajan laskenta käytännössä toteutettaisiin, on esityksessä jätetty auki viittaamalla yhteistoimintalain soveltamista arvioiviin periaatteisiin. Laskennassa voi tulla tulkintavaikeutta esimerkiksi tilanteessa, jossa työnantajan henkilöstömäärä nouseekin 50 henkeen takaisinottovelvoitteen aikana, vaikka se olisi irtisanomishetkellä ollut alempi.
Paikallinen sopiminen lomautusilmoitusajasta ja ilmoitusajan lyhentäminen.
Uusi ehdotus lyhentäisi lomautusilmoitusajan nykyisestä 14 päivästä 7 päivään. Lisäksi lomautusilmoitusajasta, joka työehtosopimuksen mukaan olisi pidempi kuin uuden lain taso, voitaisiin nyt paikallisesti sopia niin, että sivuutetaan työehtosopimuksen määräykset.
Esityksessä jätetään avoimeksi monia seikkoja. Yhtenä esimerkkinä vaikka se, voisiko työsuojeluvaltuutettu solmia ehdotetun uuden tyyppisen paikallisen sopimuksen ja miten tällainen sopimus voitaisiin irtisanoa.
Yhtä kaikki, muutokset ovat epäedullisia työntekijälle.