Työelämä
Säiliöautonkuljettaja Asko Nykänen on joutunut näkemään kaksi onnettomuutta läheltä. Ne opettivat yhä huolellisemmaksi.
Teksti Tua Onnela
Kuvat Tua Onnela
11.11.2024
Oli se lohduton näky. Säiliöautonkuljettaja Asko Nykänen muistaa elävästi, miltä kollegan auto näytti tieltä suistuneena.
Nykänen oli mukana tekemässä hätätyhjennystä. Työpäivä venyi pitkäksi, ja sen jälkeen mielessä pyöri, miten pienestä kaikki on kiinni. Tällä kertaa vahingot olivat vain aineellisia, mutta toisinkin olisi voinut käydä.
– Saa olla joka päivä iloinen, kun tulee ehjänä kotiin, Nykänen sanoo.
Myöhemmin Nykänen näki läheltä toisenkin säiliöauto-onnettomuuden.
Kaksi tapausta antoivat arvokasta kokemusta hätätyhjennyksistä, mutta ne muistuttavat Nykäsen mielessä edelleen siitä, miten tärkeää hänen työssään on pitää koko ajan ajatus mukana.
Tarkkana pitää olla esimerkiksi juuri nyt, kun Nykänen pysähtyy Varkaudessa sijaitsevan huoltoaseman pihaan. Hän laittaa suojalasit päähänsä, tekee auton takaosassa tarvittavat säädöt ja purkaa ”lopputipan” eli aamun kierrokselta jääneen polttoaineen huoltoaseman säiliöön.
– Nyt on tyhjä auto, Nykänen tuumaa.
– 59 kuutiota jaettu ympäri maailmaa.
Nykäsen työpäivä alkoi jo neljältä aamuyöllä. Ensimmäiseksi hän kiersi huoltoasemat, ja kun päivä alkoi sarastaa, vuorossa olivat polttoaineita tarvitsevat yksityisasiakkaat. Nyt ohjelmassa on enää paluu Mikkeliin ja auton vienti huoltoon.
Nykänen nappaa hetkessä kyytiin tyhjän perävaunun, joka oli huoltoaseman pihassa odottamassa, ja suuntaa auton kohti Mikkeliä.
Maallikon silmään Asko Nykäsen ajama säiliöauto näyttää siltä, että sillä voisi kuljettaa korkeintaan kahta eri ainetta: autossa yhtä ja vaunussa toista. Kuori kätkee kuitenkin alleen paljon monimutkaisemman rakenteen.
– Auto on jaettu viiteen eri osaan ja vaunu kuuteen. Kyytiin voi siis ottaa yhtätoista eri ainetta. Käytännössä meillä ei ole niin montaa, mutta varsinkin talviaikana voi kyllä olla helposti kuutta eri laatua, Nykänen kertoo.
Tästä seuraa yksi erityistä tarkkuutta vaativa asia. Väärää polttoainetta ei missään tapauksessa saa mennä väärään säiliöön. Jokainen voi kuvitella, minkälainen sotku seuraisi, jos esimerkiksi huoltoaseman säiliössä olisi eri tavaraa kuin kyltissä lukee.
– Kun aloitin nämä hommat, vanha kollega sanoi, että vaikka olisit kuinka väsyksissä, sinun pitää koko ajan tietää, mitä teet. Ohje kuuluu, että jos huoltoasemalla tulee joku juttelemaan, hänelle sanotaan, että anteeksi mutta minun pitää nyt keskittyä, Nykänen kertoo.
Maallikko ei heti arvaisi sitäkään, että polttoaineita kuljetettaessa tyhjä kuorma on itse asiassa vaarallisempi kuin täysi.
– Täyteen säiliöön voi heittää vaikka tulitikun, eikä se syty. Tyhjä säiliö, jossa on jäljellä enää höyryt, voi räjähtää, Asko Nykänen kertoo.
Siksi Nykäsellä ei tänään ollut kyydissä ollenkaan bensaa. Auto on menossa työpäivän päätteeksi huoltoon, ja turvallisuussyistä huoltopaikassa ei haluta, että säiliöissä on höyryjä kaikkein helpoimmin syttyvistä aineista.
Pitääkö vaarallisten aineiden kuljettajalla olla paljon erityistaitoja?
– Ei hirveästi, Nykänen vastaa – ja luettelee sitten ison joukon vaadittuja erityistaitoja.
Pitää osata puntaroida erilaisia riskejä, pitää osata sammuttaa paloja, pitää pystyä estämään maahan joutuneita aineita valumasta sadevesijärjestelmiin, pitää osata tukkia vuotoja…
– Eli minimoida vahinko, jos sellainen tulisi. Mutta käytännössä jos yhtään enempää kuin tippa putoaa, otetaan ensimmäiseksi yhteys pelastuslaitokseen. Siellä on kaikkein paras asiantuntemus, Nykänen sanoo.
Onneksi säiliöautot on suunniteltu niin, että isot vuodot eivät ole todennäköisiä. Säiliöt ovat materiaalia, joka voi mennä vaikka ruttuun ja pysyä silti tiiviinä.
Kaikki tämä valppaus ja herätykset ennen neljää yöllä. Kuulostaa vaikealta yhdistelmältä.
Nykänen myöntää, että aamut tuntuvat todella aikaisilta, viimeistään perjantaina.
– Mutta se on jännä homma, että kun ensimmäisellä huoltoasemalla saa kahvikupin käteensä, se ajatus vain kummasti kirkastuu.
Ajaessaan Nykänen juttelee mielellään työkavereiden kanssa. Se pitää virkeänä. Samalla on ideoitu monta työhön liittyvää parannusta ja jaettu tärkeää tietoa.
– Usein, kun on menossa johonkin uuteen paikkaan, joku toinen jo tietää paikan ja osaa neuvoa, että siellä kannattaa huomioida se ja se asia tai sinne kannattaa ajaa sieltä ja sieltä.
Ennen säiliöautohommia Asko Nykänen työskenteli elintarvikejakelussa. Kaverin vinkistä hän kiinnostui säiliöautoalasta, hankki kesälomansa aikana vaarallisten aineiden kuljetukseen tarvittavat ADR-luvat ja sai työpaikan.
Hän ei ole katunut vaihtoa.
– Elintarvikkeissa se työtahti oli niin kireä, että se alkoi vaikuttaa työilmapiiriinkin. Huulenheitto ja muu alkoi jäädä. Kaikki tekivät vain omaa hommaansa kulmat kurtussa.
– Nykyisissä töissä meillä on hyvä porukka. Hyvässä yhteishengessä touhutaan ja jeesataan toinen toistamme, Nykänen kertoo.
Hän kehuu myös nykyistä työnantajaansa, Kangasniemellä ja Mikkelissä toimivaa Kuljetus R. Ikosta. Nykänen ja koko työporukka siirtyivät uudelle työnantajalle keväällä, kun edellinen työnantaja lopetti öljytuotekuljetukset. Kulttuurinmuutos on ollut selvä.
– Aiemmin puhuttiin, että silloin menee hyvin, kun kukaan ei soita. Nykyään työnantaja soittelee positiivisiakin asioita. Kerran häneltä tuli viesti, että tulkaa kaikki jäätelökahveille, Nykänen kertoo.
– Hän vaikuttaa tosi työntekijäläheiseltä ihmiseltä. Tulee tunne, että työntekijöistä huolehditaan ja välitetään.
Aiemman työnantajan palveluksessa Nykänen toimi luottamusmiehenä. Siitä pestistä hän luopui, mutta ammattiyhdistyshommat jatkuvat ammattiosaston sihteerinä. Luottamusmiehenä olemisesta hänelle jäi yksi erityisen hauska muisto.
– Lakon aikana tuumasin, että eikös luottamusmiehen tehtävänä ole pitää ihmiset poissa töistä. Niinpä kutsuin kaikki kaljalle. Oli kiva laittaa pääluottamusmiehelle kuva, jossa oli pöytä täynnä kippoja ja kuppoja ja työkaverit hyväntuulisina ympärillä.
– Sanoin, että minä ainakin huolehdin, että he eivät ole tänään töissä eivätkä vielä huomennakaan.