Työelämä
Hallitus haluaa sitoa valtakunnansovittelijan kädet ja kirjata niin sanotun vientimallin lakiin. Se mylläisi palkkaneuvottelut perusteellisesti.
Teksti Tua Onnela
26.03.2024
Suomen hallituksella on parhaillaan menossa lainsäädäntöhanke, jonka tavoitteena on kirjata niin sanottu vientimalli lainsäädäntöön. Vientimalli tarkoittaa sitä, että työehtosopimusneuvotteluissa suuret vientialat asettavat palkankorotuksille katon eivätkä muiden alojen korotukset voi olla sitä suurempia.
Tähän asti vientimalli on ollut työnantajapuolen yksipuolisesti tekemä linjaus. Ammattiliitot eivät ole sitoutuneet siihen.
Kukaan ei ole virallisesti rajannut, mitä keskeiset vientialat ovat.
Esimerkiksi AKT on neuvotellut palkoista vientimallin rajoittamatta. Kunta-alan työntekijäliitot puolestaan onnistuivat vuonna 2022 saamaan sopimuksen, joka nimenomaan ylittää vientialojen palkankorotustason.
Nyt hallitus haluaa, että vientimalli kirjataan lakiin. Laki määräisi, että valtakunnansovittelija ei saa tehdä sellaisia sovintoesityksiä, jotka eivät ole vientimallin mukaisia. Vientialat siis aloittaisivat palkankorotusneuvottelut, ja sen jälkeen mikään muu ala ei voisi saada enempää ainakaan valtakunnansovittelijan toimiston kautta.
Lakihankkeessa on monta ongelmaa. AKT-lehti perkasi hankkeesta annetut lausunnot ja listasi niiden perusteella hankkeen isoimmat karikot. Lausunnonantajina on pääasiassa palkansaajajärjestöjä ja työnantajaliittoja.
”Valtakunnansovittelijan käsien sitominen tiettyyn palkantarkastustasoon murtaa instituution merkityksen ja tekee valtakunnansovittelijan tehtävän tarpeettomaksi.” Näin sanotaan useassa lausunnossa.
Ajatuksena on, että jos sovittelijan esitys on joka tapauksessa tiedossa, sovittelulla ei ole merkitystä. Kiistat joudutaan ratkaisemaan muilla tavoin.
”Koko sovitteluinstituution merkitys häviää. Jos sovitteluinstituutilla ei ole molempien osapuolten luottamusta, ratkaisuja haetaan toimiston ulkopuolelta työtaisteluiden avulla ja sovittelija saa jättää merkityksettömiä sovintoehdotuksiaan hylättäväksi ihan niin paljon kuin jaksaa”, sanoo Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU.
”Vakavassa palkkariidassa olisi sovittelu vain turha välivaihe, kun osapuolten pitäisi tähytä sovittelun jälkeiseen aikaan. Näin sovitteluun ei kannattaisi panostaa”, lausuu Insinööriliitto.
Ei ole ihme, että edes nykyiset sovittelijat eivät ole lakihankkeesta innoissaan, vaikka katsovatkin noudattaneensa toiminnassaan vientimallia jo nyt. ”Palkanmuodostusmallin määrittäminen lainsäädännöllä ei ole toimiva ratkaisu”, sanoo valtakunnansovittelijan sijainen Jukka Ahtela.
Jos sovittelun merkitys rapautuu, luvassa on entistä pitempiä työehtoneuvotteluita ja entistä enemmän työtaisteluita. Tätä mieltä on moni lausunnonantaja, myös osa työnantajaliitoista.
Esimerkiksi Kuntatyönantajat arvioi, että hallituksen suunnitelma saattaa lisätä ja pitkittää työrauhaongelmia. Toisin kuin useimmat muut työantajaliitot, Kuntatyönantajat suhtautuu hankkeeseen muutenkin kriittisesti.
”Työriitalain mukaisella sovittelujärjestelmällä ei olisi enää juurikaan välineitä sovitella kriisejä. Ilman sovittelujärjestelmää yhteiskuntavaaralliset työtaistelutoimet kunta-alalla vuonna 2022 olisivat edelleen laajentuneet ja jatkuneet todennäköisesti vuoden 2023 puolelle saakka”, Kuntatyönantajien lausunnossa sanotaan.
Autoalan yrityksiä edustava Autoalan keskusliitto kallistuu osin samalle kannalle.
”Ratkaisuehdotusten sitominen palkantarkistusten yleiseen linjaan saattaa jossain tilanteissa pitkittää lakkoja ja pidentää neuvotteluprosessia. Valtakunnansovittelijan käsien sitominen lakisääteisesti yleiseen linjaan saattaa olla jossain määrin liiallinen toimi ja johtaa ylimitoitettuihin mielenilmauksiin.”
Toisaalta osa lausunnonantajista näkee, että koko neuvottelut palkankorotuksista kävisivät isolle osalle työmarkkinaosapuolia turhiksi. Jos kerran vientialat määrittävät linjan, tarvitseeko muiden vaivautua neuvottelupöytiin ollenkaan? Sovitaan vain suoraan sama kuin vientialat sopivat.
Tämä muuttaisi nykyistä työmarkkinamallia jo dramaattisesti eikä olisi työnantajienkaan etu.
”Perustellusti voi kysyä, miksi neuvottelupöydässä sovittaisiin korkeammista korotuksista, kun tiedossa olisi, että työtaistelutoimillakaan tuota korotustasoa ei voisi ylittää. Vastaavasti, miksi missään neuvottelupöydässä sovittaisiin jostain muusta tai varsinkaan matalammasta korotustasosta”, kysyy Journalistiliitto.
Liitto vertaa hallituksen suunnitelmaa niin sanottuihin tupoihin, tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin. Niillä sovittiin aikoinaan sama palkankorotustaso lähes kaikille aloille. Työnantajapuoli kuitenkin halusi eroon tupoista koska piti niitä jäykkinä.
”Hallitusohjelman kirjaus jäykistäisi ja keskittäisi entisestään työehtosopimusratkaisuja muistuttamaan toisiaan. Se loisi tiukemman raamin palkankorotuksille kuin aikanaan tulopoliittiset kokonaisratkaisut.”
Vientimallilain ideana on, että vientialat loisivat sopimuksillaan niin sanotun yleisen palkankorotuslinjan, jota muut eivät saisi ylittää. Ei ole kuitenkaan mitenkään selvää, miten tämä yleinen linja lasketaan tai laskettaisiin.
Päinvastoin se on hyvin sekavaa. Määritysongelmia on listannut esimerkiksi työntekijäkeskusjärjestö SAK.
Ensinnäkään kukaan ei ole virallisesti rajannut, mitä keskeiset vientialat ovat – jokin yksi toimiala vai luettelo useista. Toiseksi työehtosopimuksia solmitaan joka vuosi ja pitkin vuotta ja ne voivat olla eri mittaisia. Miten näistä saa ”yleisen linjan” mahdollisesti pitkäksi ajaksi eteenpäin?
Kolmanneksi työehtosopimusten kustannusvaikutukset ovat usein tulkinnanvaraisia. Jos jollain alalla sovitaan loman pidentämisestä, miten sitä verrataan toisen alan yötyölisän korotukseen?
SAK muistuttaa myös, että jos valtakunnansovittelija käyttää vain Elinkeinoelämän keskusliiton tekemiä kustannuslaskelmia, se ei ole puolueetonta sovittelua.
”On erittäin ongelmallista, jos lainsäädäntöön kirjataan käsite, joka on epäselvä”, tiivistää Sähköliitto.
Palvelualojen ammattiliitto PAM aloittaa lausuntonsa kertomalla edustamiensa työntekijöiden palkoista. Kun kaikkien palkansaajien säännöllisen kuukausiansioiden mediaani vuonna 2022 oli 3625 euroa, myyjillä se oli 2549 euroa ja tarjoilijoilla 2485 euroa.
Koska palvelualoilla ollaan paljon vastentahtoisissa osa-aikatöissä, moni tienaa todellisuudessa vielä paljon vähemmän.
Jos hallitus haluaa varmistaa, etteivät matalapalkkaisten alojen työntekijät ikinä saa vientialoja enempää, se tarkoittaa samalla, ettei näiden palkkakuoppa voi ikinä loiventua. Tästä syystä moni lausunnonantaja vastustaa vientimallilakia myös sukupuolten tasa-arvoon vedoten.
PAM muistuttaa, että matalapalkka-alojen työntekijöiden palkankorotukset vaikuttavat koko kansantalouteen. Jo nyt osa pienipalkkaisista joutuu turvautumaan etuuksiin kuten asumistukeen tai jopa toimeentulotukeen.
Ja jotta ei liian helpoksi kävisi, monen lausunnonantajan mukaan vientimallilaki ei ole edes lainsäädännöllisesti mahdollinen. Muiden muassa kaikkien palkansaajakeskusjärjestöjen eli SAK:n, STTK:n ja Akavan juristit ovat päätyneet siihen, että hanke on Suomea sitovien sopimusten ja EU-oikeuden vastainen.
Esimerkiksi kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimukset kieltävät kaikenlaisen viranomaisten toiminnan, joka vaikeuttaa ammattiliittojen itsenäisessä harkintavallassa olevaa toimintaa, ja velvoittavat valtioita olemaan puuttumatta työehtosopimusneuvotteluihin.
EU-oikeus puolestaan edellyttää jäsenvaltioita eri tavoin edistämään työehtosopimustoimintaa vähimmäispalkkojen määrittelyssä.