Työelämä
Teksti Tua Onnela
15.11.2023
Tärinä, melu, pakokaasu, pöly, istuminen, huono ergonomia, väkivallan uhka, liikenneonnettomuudet, kiire, vuorotyö, epäsäännölliset työajat…
Liikennelääkäri Marja Huuskonen luettelee kuljettajan työn kuormitustekijöitä. Niitä on valtava lista. Siksi Huuskosen mielestä on käsittämätöntä, että tieliikenteessä ei ole samanlaisia säännöksiä yritysten turvallisuusjohtamisesta kuin raide- ja lentoliikenteessä.
Esimerkiksi pakolliset terveystarkastukset alkavat tieliikenteen kuljettajilla vasta 45 vuoden iässä. Raideliikenteessä kuljettajalle on tehtävä lääkärintarkastus vähintään kolmen vuoden välein 55 ikävuoteen asti ja sen jälkeen joka vuosi. Raideliikenteessä tarkastuksia varten on erillinen valvottu rautatielääkärijärjestelmä.
– Tieliikenteen kuljettajat ansaitsisivat saman järjestelmän kuin raide- ja ilmailuliikenteessä. Miksi ammattikuljettajat ovat eri asemassa? Miksi heidän annetaan kuolla? Huuskonen kysyy.
– Kuljettajan ammatti on todella vaarallinen. Ei monessa ammatissa voi samalla tavalla menettää työkykyään.
Marja Huuskonen puhui syyskuussa Tampereella AKT:n linja-autopäivillä. Hän toimii Turun yliopistollisen keskussairaalan Ajopolissa eli liikennelääketieteen osaamiskeskuksessa. Ajopoli kuntouttaa ajokykynsä menettäneitä kuljettajia ja antaa asiantuntija-apua vaativissa ajolupa-asioissa.
Huuskonen toivoo, että sekä työnantajat että työntekijät näkisivät säännöllisten terveystarkastusten hyödyt. Tieliikenteessäkin suositellaan työnantajaa järjestämään säännöllisiä terveystarkastuksia jo ennen 45 ikävuotta, mutta läheskään kaikki työnantajat eivät tätä toteuta.
– Silloin säästetään väärästä paikasta, Huuskonen sanoo.
Viime kädessä jokainen on kuitenkin itse vastuussa terveydestään. Huuskonen kannustaa kuljettajia lääkärin pakeille heti, jos ajoterveydessä ei tunnu kaikki olevan kohdallaan.
Miksi ammattikuljettajien annetaan kuolla?
– Haluaisin, että ihmiset tulisivat itse lääkäriin siinä vaiheessa, kun ovat hiukan huolissaan ajoterveydestään. Eikä niin, että lääkäri joutuu sanomaan, että kaikki ei ole kunnossa.
– Joka kerta, kun minulle tulee ajokykynsä menettänyt aivohalvauspotilas, sairaushistoriaa tutkimalla selviää, että siellä on kauan ollut sairauksia, joita olisi voinut hoitaa paremmin. Esimerkiksi korkea verenpaine on helppo ja halpa hoitaa, Huuskonen sanoo.
Ajokortin menettämisen pelossa ei hänen mukaansa kannata jättää menemättä lääkäriin. Päinvastoin ajoissa tehty tarkastus voi turvata kortin pitkäksi aikaa.
– Lääkärit eivät mitään inhoa niin paljon kuin korttiin puuttumista. Kukaan ei halua tehdä sitä. Sen sijaan ajoterveyteen me haluaisimme puuttua.
Huuskonen kannustaa kuljettajia hakemaan apua erityisesti uniongelmiin. Tilapäinen unettomuus kuuluu normaaliin elämään, jatkuvat uniongelmat eivät. Huono uni vaikuttaa kuljettajan vireystilaan työssä ja lisää riskejä.
Yksi huonon unen syy voi olla uniapnea. Se on ammattikuljettajilla yleisempää kuin suomalaisilla keskimäärin.
– Uniapneatutkimuksiin kannattaa ehdottomasti mennä, jos on huonoa nukkumista. Päiväväsymys ja monet muut ongelmat voivat parantua, kun uniapneaa hoidetaan, aivot saavat happea ja aivojen ja sydämen kuormitus vähenee, Huuskonen sanoo.
Iso osa kuljettajien jaksamisen ja vireystilan ongelmista on kuitenkin sellaisia, jotka johtuvat työstä ja työoloista. Niihin kuljettajan on itse vaikea vaikuttaa, eikä lääkärikään pysty niitä muuttamaan.
AKT:n linja-autopäivien osallistujat kertoivat Huuskoselle muun muassa vessojen puutteesta johtuvista hygieniaongelmista, kylmyydestä ja mahdottomista työajoista.
– Ihminen saattaa käydä lääkärissä sanomassa, ettei jaksa, ja näyttää lääkärille työvuoroja, joissa nukkumisrytmi vaihtuu koko ajan. Lääkäri sanoo, että ovathan nämä hullut, ja kirjoittaa ehkä työnantajalle jonkun lapun. Mikään ei kuitenkaan muutu. Kenen vastuu sitten on, jos kuljettaja nukahtaa töissä ja jotain sattuu, kysyi AKT:n Espoon osaston puheenjohtaja Auror Kiseri.
Ongelmat ovat Huuskoselle varsin tuttuja, myös se, etteivät monet työnantajat ota riskejä vakavasti. Viime kädessä kuljettaja itse on kuitenkin se, jonka pitää arvioida, onko ajokuntoinen.
Kuljettaja on myös itse vastuussa terveydestään. Tämä ajatus on kirkkaana mielessä Eeva-Maria Haikolla ja Tanja Rantasella. Haiko työskentelee linja-autoalalla ja Rantanen kuorma-autoalalla.
– Työpäivän aikana ei ehdi käydä kävelyllä, mutta melkein kaiken vapaa-ajan vietän retkeillen. Työkavereita naurattaa, kun käytän vapaat siihen, että metsästän kameran kanssa jotain harmaahaikaraa. Käyn myös salilla ja nyrkkeilemässä. Erityisesti ylävartaloliikkeet pumppaavat verta aivoihin ja auttavat pysymään virkeänä, Rantanen kertoo.
– Minä hävitin auton ja liikun kävellen ja pyörällä joka paikkaan. Lisäksi käyn suolavesikellunnassa. Se auttaa nukkumiseen, Haiko sanoo.
Molempien työnantajat tukevat työntekijöiden liikkumista. Rantasen työpaikalla on oma kuntosali, ja Epassilla voi käydä liikuntaharrastuksissa. Haikon työpaikan väki saa käydä kuntosalilla puoleen hintaan ja uimassa ilmaiseksi.
– Kun vain olisi enemmän vapaa-aikaa siihen liikkumiseen, Haiko huokaa.
Isoimmat työssä jaksamisen ja vireyden ongelmat johtuvatkin heidän mukaansa työstä ja työoloista itsestään. Ongelmia ei pysty kumoamaan, vaikka kuinka yrittäisi vapaa-ajalla huolehtia terveydestään.
– Me kaikki tiedämme, mitkä asiat vaikuttavat työssä jaksamiseen, mutta kun työnantaja ei halua niihin vaikuttaa, ei ole paljon tehtävissä. Puhutaan, että pitäisi olla säännöllinen vuorokausirytmi ja muuta, mutta miten sen teet, jos työvuorot vaihtuvat koko ajan, Haiko sanoo.
– Isoin asia on työvuorosuunnittelu. Kahdessa viikossa saattaa olla kaksi vapaapäivää. Miten siinä huolehtii palautumisesta.
Pakolliset: • Ajokorttia haettaessa • 5 vuoden välein 45 ikävuodesta alkaen • 2 vuoden välein 68 ikävuodesta alkaen
Suositus: • 5 vuoden välein 40 ikävuoteen asti • 3 vuoden välein ikävuosina 40–60 • Joka vuosi 60 ikävuodesta alkaen • Riskiarvioinnin perusteella tarvittaessa useammin