Työelämä
Lentotyö Lentäessä altistumme aina avaruudesta tulevalle kosmiselle säteilylle, joka on sitä voimakkaampaa, mitä lähempänä pohjoisnapaa lennetään.
Teksti Hannele Siika-aho
Kuva Getty Images
19.09.2025
Jos lentokorkeus on pääosin yli 8000 metriä, joutuu lentoyhtiö selvittämään todellisen säteilyaltistuksen määrän. Tähän vaikuttaa myös se, kuinka usein säteilylle altistuu. Matkustamohenkilöstöllä altistusajat voivat olla jopa satoja tunteja vuodessa ja sen vuoksi heidän säteilyaltistumistansa seurataan tarkkaan.
Lentotyö luokitellaan säteilytyöksi ja siinä saatua säteilyn määrää seurataan. Tarkastaja Emmi Koskenlehto Säteilyturvakeskukselta (STUK) rauhoittelee kuitenkin lentävää henkilökuntaa.
– Kyllä isoimmat säteilyn lähteet ovat sisäilman radon ja UV-säteily.
Lentotyössä ei myöskään ole sellaisia yllättäviä isoja altistuksia, joten säännölliset terveystarkastukset säteilyaltistuksen vuoksi eivät ole tarpeen.
Avaruussäteily tai kosminen säteily syntyy tähtien erilaisista reaktioista ja esimerkiksi supernovien räjähdyksistä. Myös meidän aurinkomme on tähti.
– Kosmiseen säteilyyn kuuluu monentyyppistä säteilyä ja sen takia mittaaminen on toisinaan hankalaa, Koskenlehto kertoo.
Hän jatkaa, että avaruussäteilyn mittaamisessa merkityksellistä on altistusaika.
– Riski kasvaa korkeuden kasvaessa mutta pitää muistaa, että ylhäällä vietetään lyhyitä aikoja. Esimerkiksi tavalliselle kansalaiselle riskiä ei juuri ole mutta lentotyöntekijöiden kohdalla seurataan altistusta.
Lentoyhtiöt hoitavat seurannan eli STUKilla ei ole omaa mittausjärjestelmää lentotyön säteilyn mittaamiseen. He saavat kuitenkin tarkan raportin vuosittain myös lentotyöntekijöiden kohtaamasta altistuksesta.
– Lentoyhtiöt ovat säteilynalaisen toiminnan harjoittajia. Siellä on vastuu. Heillä on laskentaohjelmat, joilla lasketaan säteilyn määrä lentoreiteittäin sekä korkeuksien mukaan kentältä kentälle. Säteilyannos lasketaan henkilöittäin todellisten lentojen perusteella, kertoo Emmi Koskenlehto.
Napa-alueilla riski on hieman suurempi, mutta ei vieläkään merkittävä. Esimerkiksi Finnair kuitenkin saattaa reitittää lennon uudelleen, mikäli säteilyn määrä esimerkiksi Pohjoisnapaa ylitettäessä uhkaa nousta liian suureksi.
Lentoemännillä on mahdollisuus jäädä pois lentotyöstä tullessaan raskaaksi. Usein lentohenkilöstö kuitenkin jatkaa lentämistä alkuraskauden aikana. Lainsäädäntö edellyttää joka tapauksessa, että sikiötä suojellaan kuten väestön yksilöä, eikä 1 mSv saa ylittyä raskausaikana alkaen siitä hetkestä, kun lentoemäntä ilmoittaa raskaudestaan.
Tällöin lentoemännällä on oikeus erityisraskausrahaan, mikäli yhtiö ei pysty siirtämään häntä sellaisiin tehtäviin, jossa altistumista ei tapahdu.
Erityisraskausraha voidaan myöntää 12 raskausviikon täytyttyä säännöllisessä lentotyössä. Mikäli henkilökohtaisen säteilyseurannan perusteella 1 mSv:n raja on täyttymässä jo ennen 12 raskausviikkoa, erityisraskausraha on mahdollista myöntää jo ennen 12 raskausviikon täyttymistä. Erityisraskausrahaa maksetaan normaalin raskausrahakauden alkuun asti.
Kansainvälistä tutkimusta säteilyn riskeistä esimerkiksi syöpien kohdalla löytyy paljon. Yhteyttä syövän ja avaruussäteilyn välillä ei kuitenkaan ole löytynyt. Lentotyö sisältää muitakin riskitekijöitä, kuten epäsäännöllinen vuorotyö, jonka merkitys saattaa olla säteilyä suurempi. STUKissa ei olla huolissaan säteilyn riskeistä, sillä altistusrajat on asetettu pieniksi.
– Säteily kuuluu elämään eikä sitä tarvitse pelätä. Ionisoiva säteily saattaa aiheuttaa solumuutoksia, mutta oma kehomme osaa myös korjata ja korjaakin vaurioita, rauhoittelee Emmi Koskenlehto.
Finnairin lääketieteellinen johtaja Kimmo Ketola kertoo, että lentävän henkilöstön säteilysuojelussa noudatetaan ALARA (As Low As Reasonably Achievable) -periaatetta. Jos säteilyä ei pystytä estämään, asetetaan altistumiselle annosraja.
Ilmailualalla kosmista säteilyä ei tällä hetkellä mitata, koska tarkoitukseen sopivia säteilymittareita ei vielä ole laajasti kaupallisessa tuotannossa. Säteilyä pystytään kuitenkin mallintamaan erilaisilla matemaattisilla malleilla, ja Finnairilla on käytössä NASA:n kehittämä CARI-7 ohjelma, joka arvioi säteilyn määrän hyvin.
Aurinkomyrskyjä pystytään jonkin verran ennustamaan, ja lennonsuunnittelussa seurataan näitä ennusteita. Tarvittaessa lento voidaan suunnitella eri reittiä tai lentokorkeuksia pitkin. Yleisempi syy vaihtaa lennon reittiä avaruussään takia liittyy radion kuuluvuuteen. Kosmisen säteilyn takia reittiä muutetaan muutamia kertoja vuodessa ja osa näistä hoidetaan lentokorkeutta laskemalla.
Ketolan mukaan säteilyaltistusta seurataan aktiivisesti. Finnair myös toimii yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen kanssa. Laki velvoittaa lentoyhtiön pitämään kirjaa työntekijöiden työvuoroista, ja työvuorot ja lentoreitit suunnitellaan siten, ettei lentotyölle määritelty 6mSv efektiivinen annos ylity vuoden aikana. Tarvittaessa työntekijän työvuoroja muutetaan niin, ettei säteilylle asetettu raja-arvo ylity.
Finnairilla tietoa kosmisesta säteilystä jaetaan muun muassa yrityksen sisäisissä viestintäkanavissa, työterveyshoitajien ja lääkärin pitämissä henkilöstökoulutuksissa sekä normaalien terveystarkastusten yhteydessä. Jokainen lentävään henkilöstöön kuuluva työntekijä voi tarkistaa oman kumulatiivisen säteilyannoksensa erillisestä säteilyseurantaohjelmasta omasta työpuhelimestaan.
Säteilyturvakeskus (STUK) valvoo ja seuraa säteilyn määrää. Sillä on 255 mittausasemaa eri puolilla Suomea. Ne päivittävät kerran tunnissa mittaustiedot sekä STUKin omiin että Euroopan radioaktiivisuusmittausten tietojärjestelmä EURDEPiin. Valvonnan kohteena on paitsi ydinturvallisuus myös esimerkiksi radon sisäilmassa avaruussäteilyn lisäksi.
STUK ylläpitää jatkuvaa valmiutta ja päivystää säteilyyn ja ydinturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä ympäri vuorokauden.
STUK ylläpitää lisäksi säteilytyöntekijöiden annosrekisteriä, johon myös lentoyhtiöiltä saadut tiedot työntekijöittäin kirjataan.
Maan magneettikenttä ja ilmakehä suojelevat avaruussäteilyltä mutta mitä ylemmäs noustaan, sitä heikompi suoja on.
Avaruussäteilyä eli kosmista säteilyä mitataan millisieverteillä (mSv).
Yli 10.000 metrin korkeudessa (normaali matkustajakoneiden lentokorkeus) avaruussäteilyä voi saada enemmän kuin 1 mSv:n vuodessa.
Säteilytoiminnassa väestön annosraja on yksi millisievert (1 mSv). Tämä tarkoittaa sitä, että jos työperäinen altistus on suurempi kuin 1 mSv, lentotoiminnan harjoittajan on selvitettävä avaruussäteilystä aiheutuva altistus ja haettava turvallisuuslupa STUKilta.
Suomalaisen keskimääräinen säteilyannos on noin 5,9 mSv ionisoivaa säteilyä vuodessa. Tämä tarkoittaa kaikkea jokaisen meistä saamaa säteilyä, josta merkittävä osa tulee sisäilman radonista.
Säteilytyöntekijälle suurin sallittu annos vuodessa on 20 mSV.
Lentotoiminta suunnitellaan siten, että lentotyöntekijän vuotuinen altistus on korkeintaan 6 mSv.
Lentotoiminta vaatii liikenne- ja viestintävirasto Traficomin myöntämän liikenneluvan sekä lisäksi Säteilyturvakeskuksen STUKin myöntämän turvallisuusluvan, jos toiminnasta aiheutuu lentohenkilöstölle yli yhden (1) mSV:n säteilyannos. STUK ja Traficom noudattavat normaalia viranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja tämä on riittänyt Suomessa lentotoimintaa harjoittavien yhtiöiden valvontaan.
Ennen luvan myöntämistä tarkistetaan lentoyhtiön todellinen valmius seurata ja valvoa työntekijöiden säteilyaltistusta.
Tarkastuksia lentoyhtiöihin on tehty noin kolmen vuoden välein.