Ilmiöt
Teksti Esa Kärhä
27.09.2023
katson peilistä
heijastumaa, itseäni, tahi
jotakin, sillä olen
ajautunut sivukaduille, ajautunut
turhuuksien kujille,
jokapäiväisen joutaville, vaikken halua
ajella turhuuden väylillä, vaan arkisimmilla,
joissa on elämäni nopeusrajoitukset kohillaan, niihin
joissa en tarvitse navigaattoria, siellä täällä
joissa olen yhtä toisten kulkijoiden kanssa, siksi
haluan tavoittaa jälleen
sen tunteen joilla päiviäni toisiin ajeluttelen,
joissa mielihyväni tuntee tämänpäiväiset,
huomiset,
siksihi, pakotan itseni nostamaan sisäistä
ryhtiäni, samalla kun pyyhin kalvakkaan
mieleni ja meen, meen mielen seurassa,
kahestaan, samalla kun havaitsen näyteikkunoista
heijastuman joissa hymyilee
minä ja hän