Kuukauden runo 4/2022

Missä yö asuu
Valoja jo sammutellaan
Suunnitteleeko se aamunkoittoa
Tähtien syttyessä pimeässä
Murehtiiko se eilisen ilmettä
kasvoillaan
Huominenkin vaihtuu pian eiliseksi
Illan kajo rajattoman pehmeänä
Jalat eivät enää liiku
Riemu elämän hyvästellään
Ero rakkaista
Vihan sulaminen toivoksi
Itsestään omaan minuuteensa
Kuolevaisten kärsimykset
Uskottuna yölle
Hahmottomana kuin valo
Valkoinen, hiljainen, puhdas
Kutsuu sinut itselleen
Pukeudut uuteen elämääsi
Yrität taas pitää taivaan ylläsi
Ja kun palaat takaisin
Et näe selvästi
On opeteltava näkemään
sydämellään
Yö ei ole pimeässä