Kuukauden runo 1/2025

Kaikki syntyy puhtaina

Ovet ovat auki

Kaikelle ajallaan

Mieli jähmettyy

Aika ei

Mitä meistä on tullut

Varjomme lankeaa maahan

Rakkaan kodin raunioilta

Maailmanpuu kaadettuna

Menetettyjen lehtien leijunta

Aamuun kaikonneena

Taistojen murtaessa vahasinetit

Lupauksen ihmisen kasvamisesta

Mikä on sen värin merkitys

Lahjoitta lähdemme

Siemenet jääneet pitkän pilven alle

Kun kaikki hiljenee

Tuuli tähyilee tyhjää maata

Mihin valo voisi vielä laskeutua

Mutta siihen asti