Työelämä
Joukkoliikenteen kilpailutus on monimutkainen vyyhti, jossa huomioidaan paitsi kansallista myös EU-lainsäädäntöä. Mutta miten henkilöstön asema näkyy kilpailukriteereissä ja onko sillä merkitystä?
Teksti Hannele Siika-aho, Silva Kärpänoja
12.06.2024
Käytämme esimerkkinä Lappeenrantaa, jonka paikallisliikenteessä tehtiin vuonna 2023 noin 1,8 miljoonaa matkaa. Kaupungin joukkoliikennepäällikkö Terhi Koski sekä linja-autonkuljettaja, entinen Savonlinjan pääluottamusmies, Lappeenrannan osaston 062 puheenjohtaja Kari Virinsalo kuvaavat kilpailutusta omasta näkökulmastaan.
Lappeenrannassa joukkoliikennettä suunnitellaan kestävän liikkumisen ohjelman mukaisesti.
– Asiakastyytyväisyys on meille tärkeää. Matkustamisesta pyritään tekemään matkustajalle sujuvaa ja helppoa esimerkiksi toimivalla lippu- ja maksujärjestelmällä. Asiakaspalautetta seurataan vuosittain, Terhi Koski kertoo.
Kilpailutuksessa liikennöitsijät pisteytetään pitkälti hinnan ja laadun yhdistelmällä, eikä Koski avaa asiaa tarkemmin. Hän toteaa, että tilaajana kaupunki seuraa eri kriteerien toteutumista ja vaikuttaa esimerkiksi aikataulujen sekä reittien suunnitteluun ja kalustovaatimuksiin.
Liikennöitsijä vastaa siitä, että se täyttää työnantajalle kuuluvat velvollisuudet. Lappeenrannassa tämä tarkoittaa, että kilpailutuksen voittaneen yrityksen tulee noudattaa AKT:n työehtosopimusta. Kaupungin ja liikennöitsijän väliseen sopimukseen ei kuitenkaan ole kirjattu henkilöstöön liittyviä yksityiskohtaisia edellytyksiä.
Kaupungilla ei ole Kosken mukaan välineitä seurata sitä, miten liikennöitsijä työehtosopimusta noudattaa. Hän kuitenkin kertoo, ettei ole törmännyt tes-rikkeisiin.
– Ajamattomia lähtöjä, asiakaspalvelu- ja rahastusrikkeitä tai vastaavia pienempiä puutteita on jonkin verran ollut ja liikennöitsijöille on annettu niistä palvelurikemaksuja. Näiden suuruus on 50 eurosta 300 euroon rikettä kohti.
Lappeenrannassa lähdetään siitä, että sopimusta noudatetaan kokonaisuudessaan.
– Kyllä se tietoon tulee, jos sopimusta, myöskään työehtosopimusta ei noudatettaisi. Kilpaileva yrityskin saattaa tätä seurata ja tästä raportoida.
Kari Virinsalo kertoo, että liikennöitsijä ei keskustele henkilöstön kanssa kilpailutuksesta käytännössä lainkaan. Tieto pidetään salassa myös omalta henkilökunnalta niin pitkään kuin mahdollista.
– Sehän on sellaista salatiedettä, että saa lypsämällä lypsää, että milloin kilpailutus alkaa. Kun menet kysymään, osallistutaanko siihen, niin vastaus on yleensä sellaista ympäripyöreää. ”Kyllähän se meitä kiinnostaa”, kuvailee Virinsalo keskustelujaan työnantajan kanssa.
Kun tarjoukset on jätetty, asia muuttuu julkiseksi. Virinsalo kertoo, että henkilöstölle ei yleensä tässäkään vaiheessa kerrota tarkempia yksityiskohtia, vaan asia ”tulee vain ilmoitustaululle”.
Pääluottamusmiehellä ei ole käytännössä mahdollisuuksia selvittää tilaajan kriteereitä muualta kuin kaupungin julkaisemista asiakirjoista. Kriteereitä tai sopimuksen noudattamista ei pääse seuraamaan edes silloin, kun sopimus on voimassa.
Kaupunki määrittelee kriteerit osin hyvin yksityiskohtaisesti. Autoissa on esimerkiksi oltava järjestelmä, joka seuraa polttoaineen kulutusta. Ympäristöystävällinen kalusto ja ajotapa painottuvat. Henkilöstön kannalta sopimuksessa on usein määritetty, että yrityksessä on oltava työehtosopimus tai esimerkiksi VastuuGroup-raportointi. Työehtosopimusten todellista noudattamista ei valvota.
– Sehän se tässä kilpailutuksessa justiin on, että tulee yrityksiä, jotka kusettavat työntekijää. Nämä yritykset, jotka noudattavat sopimuksia ja esimerkiksi maksavat palkan oikein, jäävät heikommalle. Eikä se kiinnosta kaupunkia, sehän on työntekijän ja työnantajan välinen ongelma, harmittelee Virinsalo.
Hän toivoo, että myös työehtoihin liittyviä asioita käsiteltäisiin sopimusrikkomuksina, jotka johtaisivat sopimuksen purkuun. Henkilöstöllä ei ole kilpailutusprosessissa edustajaa. Paremman lopputuloksen kannalta pitäisi tietenkin olla.
– Nyt riippuu paljon henkilöstön edustajan omasta aktiivisuudesta, miten hän tilannetta valvoo. Jopa kaupungin päättäjien ja kunnallispolitiikan kautta on yritetty vaikuttaa, sillä päättäjillä ei aina ole osaamista, vaikka he niitä kampaviinereitä osaavatkin syödä, naurahtaa Kari Virinsalo.
Juridisia ja virallisia keinoja vaikuttamiseen ei ole. Liiton kautta on mahdollista viime kädessä hoitaa palkkasaatavia, mitä kautta asiansa huonosti hoitavat liikennöitsijät usein paljastuvat.
Kari Virinsalo on tutkinut kaupungin papereista jätettyjä ja voittaneita tarjouksia ja kertoo törmänneensä todella eritasoisiin laskelmiin. Hän on yrittänyt selvittää, mikä on se nollatulos, jolloin autot, hallinto ja henkilöstökulut tulisivat vielä katettua. Tätä tietoa on laskelmista vaikea löytää.
Hän pohtiikin sitä, miten varmistetaan yrityksen tausta, että se pystyy toimimaan tarjouksessa esitetyn mukaan. Tarjouksissa on sellaisia eroja, että kaikki yritykset eivät mitenkään voi toimia esitetyillä hinnoilla – ainakaan jos kaikki on kunnossa. Kaupunki vaatii sähköbusseja ja ympäristöystävällistä ajotapaa. Henkilöstökulut ovat sitten se, joista haetaan säästöjä, kun kalustosta sitä ei saada.
– Jos vaikka sopimusaika on kuusi vuotta, ja maksat esimerkiksi 50:lle kuljettajalle pyhäkorotukset tuntipalkan eikä keskituntiansion mukaan, siinä säästää vuosien mittaan ison rahan, Virinsalo laskee.
On myös liikennöitsijän etu, että kilpailutuksen ehdot ovat tasapuolisia eikä joukossa ole yrityksiä, jotka pyrkivät kilpailemaan epäreilusti esimerkiksi henkilöstön etuja polkemalla. Toimivan yrityksen kannalta on tärkeää pitää huolta sen henkilökunnasta. ALT:n jäsenten osalta tämä pitkälti toimiikin näin.
AKT:n edunvalvontapäällikkö Harri Pasasen mukaan sääntöjen rikkojat ovat usein pienempiä työnantajaliittoon kuulumattomia yrityksiä. Toivoa voisi kuitenkin, että myös kaupunki tilaajana ottaisi tässä tiukemman valvojan roolin. Työntekijän näkökulmasta olisi tärkeää saada jo kilpailutusvaiheessa sääntöjen rikkojat pois pelistä.
– Kun on mahdollista määritellä hyvinkin yksityiskohtaisia säännöksiä esimerkiksi kaluston osalta, miksei näin voisi olla myös henkilöstön hyväksi, pohtii Harri Pasanen.
Lappeenrannassa valtaosalla liikennöitsijöistä on käytössä VastuuGroupin raportointi. Se listaa tilaajavastuulain edellyttämät tiedot, kuten arvonlisäverovelvollisuuden, ennakkoperinnän ja työnantajarekisterin merkinnät sekä mahdolliset liiketoimintakiellot.
Lisäksi raportissa on yrityksen omia ilmoituksia esimerkiksi TyEl -vastuuvakuutuksesta, käyttääkö se jotain työehtosopimusta, työterveyshuoltoa ja vastuuvakuutusta. AKT:n edunvalvontapäällikkö Harri Pasanen pohtii sitä, onko tällä mitään käytännön merkitystä.
– Sinällään on hyvä asia, että joku kirjaa noiden yritysten tietoja. Joukossa on meidän jäsentemme kannalta huijareita, jotka eivät maksa työehtosopimusten mukaisia palkkoja eivätkä muutenkaan noudata työehtoja. Ja saattaa siinä jäädä veroja ja eläkkeitäkin maksamatta, toteaa Pasanen.
– Koska yrityksiltä kysellään näitä tietoja, voisiko osaksi selvitystä ottaa yrityksen luottamusmiehen tekemän raportin yrityksen toiminnasta henkilöstön, esimerkiksi palkkariitojen osalta, jatkaa Pasanen pohtimista.
Hankintalaki velvoittaa tilaajaa tekemään tietyt selvitykset, mutta ne saattavat jäädä hyvin pintapuoliseksi. Liitossa jaetaankin Virinsalon huoli siitä, että kilpailutuksia ovat voittaneet yritykset, jotka eivät ole hoitaneet esimerkiksi palkkojaan sopimusten mukaan.
Olisi hyvä, jos tällaiset yritykset suljettaisiin ulos tarjouskilpailusta. Se on osoittautunut vaikeaksi, kertoo Harri Pasanen.
Esimerkiksi Tampereella on aikoinaan yritetty vaikuttaa siten, että eräs velvoitteensa hoitamatta jättänyt yritys olisi jätetty kilpailutuksen ulkopuolelle. Vastaus oli, että se ei riitä, jos yrityksessä oli useita riitoja hoidossa samaan aikaan.
– Olisi pitänyt olla lainvoimaisia oikeuden päätöksiä, se ehkä olisi auttanut, pohtii Pasanen.
Valvonnan tulee olla aitoa ja todellista, ja sanktioinnin riittävän tiukkaa, muistuttaa myös sopimustoimitsija Juha Ollas.