Työelämä
Transportin ammattiosaston puheenjohtaja miettii järeämpiä keinoja mm. työaikaneuvottelujen vauhdittamiseksi.
Teksti Jaakko Takalainen, Jaakko Takalainen ja Göteborgin satama
20.01.2022
Göteborgin matkustajaliikenne hoidetaan kaupungin keskustassa olevasta Göta-joen sisäsatamasta. Ulkosatamassa, joka on Pohjoismaiden suurin, tapaamme Daniel Börjessonin. Hän on Etelä- ja Länsi-Ruotsin satamat (Hamn – Syd- och Västsverige), osasto 2:n puheenjohtaja. Osasto kuuluu valtakunnallisen kuljetustyöväen Transport-liittoon (Svenska transportarbetareförbundet).
– En ole mikään yksityistämisen ystävä. Göteborgin sataman kontti-, roro- ja autoterminaali yksityistettiin 2012, ja sen jälkeen on moni asia mennyt huonompaan suuntaan, sanoo Börjesson, joka on ollut aikaisemmin myös osasto 2:n päätyösuojeluvaltuutettu.
Göteborgin öljysatama jäi kaupungin omistukseen. Vuodesta 2012 sataman konttiliiketoimintaa on pyörittänyt APM Terminals, jonka omistaja on maailman suurin rahtilaivavarustamo tanskalaisperäinen A. P. Møller-Mærsk.
Eikö skandinaavinen omistaja takaa ammattiliitoille jonkinlaiset neuvotteluoikeudet?
– Ai takaako se? kysyy vinosti hymyilevä Börjesson ja jatkaa: – Meidän kokemuksen mukaan mitä isompi yritys, sen vaikeampi on aidosti neuvotella mistään asiasta. Kun on päälle kaatuvia ongelmia esimerkiksi työaikojen kanssa, minulle tuodaan esitys, joka voidaan hyväksyä tai hylätä.
Esimerkkinä hän kertoo sataman konttiliikenteen vakituisten työntekijöiden määrän kehityksestä APM Terminalsin aikana. Vuonna 2017 sai 69 ahtaajaa potkut, noin kolmasosa kokonaismäärästä. Mikä on tilanne viitisen vuotta myöhemmin?
– Vakituisia meillä konttipuolella on noin 200, vuokraväkeä ja tarvittaessa töihin tulevia on noin 150. Kun konttiliikenne on kasvussa, satamaan tulee yhä enemmän laivoja, joita ei ole merkitty saapuvien alusten listalle.
– Nämä laivat, jotka eivät ole etukäteen tiedossa, tuottavat äkillistä työvoiman tarvetta eli ennakoimattomia ylitöitä. Se heikentää työssä jaksamista, sanoo osaston puheenjohtajana 5 vuotta toiminut Börjesson.
Vaikka työsuojeluasiat ovat konttiterminaalissa sikäli kunnossa, että fyysisiä työtapaturmia on vähän, henkiset paineet lisääntyvät ennakoimattomien ylitöiden takia.
– APM Terminalsin kaltaisella kannattavalla yhtiöllä pitäisi olla isompi vastuu työntekijöistään. Kunnallisen sataman aikana yhtiö huolehti työntekijöidensä hyvinvoinnista kokonaisvaltaisemmin ja pitkäjänteisemmin.
– Nyt APM Terminalsin ajatuksena on: koko ajan on juostava kovempaa, Börjesson tiivistää.
Hänen mukaansa kovempaa juokseminen koskee myös paikallisia päälliköitä, ja ehkä siksi heidän mahdollisuutensa neuvotella ammattiliiton kanssa ovat vähäiset. Lisääntyneen liikenteen takia työnantaja esitteli jokin aika sitten uuden työaikamallin. Koska asiasta ei voinut neuvotella, Börjesson ja osasto 2 hylkäsivät esityksen.
– Hankalaa on löytää toimivaa tapaa sopia, jos esitykset tulevat jostain ylhäältä, jossa ei tunneta paikallisia olosuhteita. Ehkä ylityökielto tai vastaava auttaisi neuvotteluissa, Börjesson pohtii.
Edellisen kerran ylityökieltoja käytettiin 2017, kun työajoista ja irtisanomisista väännettiin.
Ehkä ylityökielto tai vastaava auttaisi neuvotteluissa.
Daniel Börjesson toivoo työajoista syntyvän sopimuksen. Toisaalta hän näkisi mielellään lisääntyvän työmäärän näkyvän myös lisääntyneenä vakituisten työntekijöiden palkkauksena.
– Vakituiset työntekijät luovat kiinteämmän työyhteisön, jossa yhteishenki ja toveruus pääsevät oikeuksiinsa. Pelkkä työskentely vaihtuvien tekijöiden kanssa vie paljon hyvää pois työstä. Työnilo on kadonnut, Börjesson toteaa.
Hänen mukaansa isonkin kansainvälisen yhtiön kannattaisi miettiä työnantajana arkista totuutta: hyvässä yhteisössä työskentelevä on tehokkaampi ja tuottavampi työntekijä.
– Kun ihmiset tuntevat toisensa, he ovat enemmän yhdessä ja ottavat vastuuta paremmin myös toisten tekemisestä. Vuokraväen kanssa ja numeroiden mukaan kiirehtien ei saada samaa hyötyä, pohtii Börjesson.
Hänen mukaansa työnantaja pyrkii myös hyödyntämään satamassa toimivaa keskusjärjestöihin kuulumatonta Satamatyöläisten yhdistystä hajottaakseen työläisten neuvotteluvoimaa.
– Hamnarbetarförbundetilla ei ole omaa sopimusta. Mutta hekin pyrkivät saamaan samat edut kuin meidän jäsenet, toteaa Daniel Börjesson.
Göteborgin satama kilpailee Pohjoismaiden suurmman sataman asemasta Bergenin sataman kanssa. Sen kautta kulkee kolmannes Ruotsin ulkomaankaupasta. Tanskan salmien länsipuolisena se on osa Atlantin valtameren reuna-aluetta Pohjanmerta.
Suomessa suurin satama on öljyn, kemikaalien ja kaasun Porvoon Sköldvik, toisena usean toimipisteen Hamina-Kotka ja kolmanneksi suurin on Vuosaari, joka lienee paras vertailukohta Göteborgin sataman kanssa.
Göteborg – Vuosaari
Vuosittainen rahtimäärä: 39 miljoonaa tonnia – 15 miljoonaa tonnia.
Lastauslaiturien kokonaispituus: 13 kilometriä – 3,6 kilometriä.
Meriliikennekonttien (TEU) määrä vuodessa: 800 000 – 510 000.
Suezin kanavan kuuden päivän ajaksi maaliskuussa tukkinut jättimäinen Ever Given -konttialus sekoitti konttiliikenteen koko maailmassa. Miten meriliikennekontit ovat riittäneet Göteborgin satamassa? Osaston puheenjohtaja Daniel Börjesson siirtää kysymyksen paikalle tulleelle aktiiville Christer Petterssonille. Hän on käyttänyt trukkinosturia satamassa 20 vuotta.
– Maailman satamia vaivannut konttipula ei ole iskenyt pahasti Göteborgin satamaan. Meillä tuonti ja vienti ovat tasapainossa, noin 50−50. Tyhjiä kontteja ei ole juuri tarvinnut tuoda tänne muualta, sanoo Pettersson.
Menemme ulos katsomaan sataman iltapäivän liikennettä ja Petterssonin työvälinettä, 18−52 tonnin Kalmarin haarukkatrukkia. Kontteja on pinossa viidessä kerroksessa. Petterssonin mukaan kontteja voi vaivatta pinota kuusi päällekkäin. Onko trukkinosturi kehittynyt parissa vuosikymmenessä? Haittaako tuuli konttien pinoamista?
– Ei haittaa, naurahtaa Pettersson. − Ja trukkinosturikin on pysynyt aika samana. Haarukkatrukissa on nyt vähän mukavampi ohjaamo ja ulos parempi näkyvyys, mutta muuten tämä on sitä samaa.
Hän työskentelee kahdessa vuorossa arkena 6.15−14.15 ja 15.00−24.00. Viikonlopun vuorot ovat erikseen. Hän ei joudu tekemään yövuoroa, jota satamassa jotkut joutuvat tekemään. Tuovatko lisääntyneet ylityöt stressiä?
– Ei tuo, koska otan ylityöt pääasiassa vapaana. Elämäntilanteen mukaan jotkut joutuvat ottamaan ylityöt rahana, ja se saattaa tuoda hankaluuksia työstä palautumiseen, sanoo ruuhkavuodet jo ohittanut Christer Pettersson.
Ruotsin kuljetustyöntekijäliitto (Svenska transportarbetareförbundet, lyhyemmin: Transport) on keskusjärjestö LO:n jäsenliitto. Se on perustettu vuonna 1897, ja siinä on noin 57 000 jäsentä.
Liittoon on järjestäytynyt työntekijöitä paitsi kuljetusalalta myös muun muassa puhtaanapidosta ja turvallisuusalalta. Sillä on Tukholman keskustoimiston lisäksi 25 paikallistoimistoa eri puolilla Ruotsia.