Erikoinen kiista polkupyöristä – tällaista ei ole AKT:ssä ennen nähty

Työsuhde-edut Liikkeen luovutuksessa työsuhteen etujen kuuluu säilyä. Työnantaja kuitenkin ilmoitti, ettei aio jatkaa polkupyöräetua.

Kaksi miestä seisoo pyöriensä kanssa pyörätiellä. Takaa tulee raitiovaunu. — Ilkka Koski-Säntti (vasemmalla) ja Harri Dahl saivat pitää pyöränsä ammattiosaston ansiosta. Pyöräily on heistä hyvää vastapainoa kuljettajan työlle.

Teksti ja kuva Tua Onnela

21.10.2026

Pirkanmaalainen bussiyhtiö Länsilinjat osti tänä syksynä Vekka Groupilta osan sen liiketoiminnasta. Kaupassa Länsilinjoille siirtyi kaksi Tampereen kaupunkiseudun bussiliikenteen sopimusta.

Kauppa tapahtui liikkeen luovutuksena, eli ostettua liikennettä ajaneiden kuljettajien työsuhteet siirtyivät sellaisinaan Vekalta Länsilinjoille.

Tai ainakin melkein sellaisinaan.

Kaupasta seurasi nimittäin erikoinen kiista, jollaista ei aiemmin ole AKT:n aloilla koettu. Sen ytimessä ovat polkupyörät.

”Luovu pyörästä tai maksa”

Vekalla on voimassa polkupyöräetusopimus, jolla työntekijä voi saada käyttöönsä korkeintaan 2500 euron arvoisen polkupyörän leasing-yhtiön kautta. Pyörän vuokra vähennetään työntekijän kuukausipalkasta, ja kun vuokraa on maksettu pyörän arvon verran, saa työtekijä pyörän omakseen.

Aiemmin polkupyöräetu oli veroton, mutta tämän vuoden alusta se muuttui verotettavaksi tuloksi.

Työnantajaliiton kanta on minusta aivan älytön.

Juha Ollas

Vekalta Länsilinjoille siirtyneistä kuljettajista kuudella oli pyöräetu käytössään. Työntekijät ja myös entinen työnantaja olettivat, että etu jatkuu uuden työnantajan leivissä.

Näin ei käynytkään. Länsilinjat ilmoitti, ettei aio jatkaa pyöräsopimuksia. Sen mukaan työnantajaliitto oli neuvonut, ettei pyöräetu kuulu siirtyviin työsuhteen etuihin.

Työntekijöiden olisi pitänyt joko luopua pyöristä, joiden arvosta olivat jo ison osan maksaneet, tai lunastaa pyörät itselleen jäljellä olevaa arvoa vastaan.

Liitot jatkavat vääntämistä

Tapauksesta on nyt tehty erimielisyysmuistio, joka jatkaa työnantajaliiton ja työntekijäliiton eli AKT:n välisiin neuvotteluihin.

AKT:n sopimustoimitsija Juha Ollas ei muista uransa varrelta vastaavaa kiistaa. Yleensä liikkeen luovutukset menevät hänen mukaansa melko sujuvasti, ja etujen jatkumisesta syntyy harvoin erimielisyyttä.

Myöskään Länsilinjojen pääluottamusmies Markku Peltola ja kaupassa siirtynyt luottamusmies Minna Raivio eivät ole kokeneet vastaavaa.

Työntekijöiden edustajien mukaan kuvion pitäisi olla kaikin puolin selvä. Työsopimuslaki linjaa varsin yksiselitteisesti, että liikkeen luovutuksessa työsuhteen etujen kuuluu säilyä.

– Työnantajaliitto oli vedonnut siihen, että polkupyöräetua ei mainita näiden työntekijöiden työsopimuksissa vaan edusta on tehty erillinen sopimus. Minusta se on aivan älytön kanta, Ollas sanoo.

– Työsuhteen ehtoja voi huonontaa vain muutosneuvottelujen kautta. Eikö tämän pitäisi olla täysin selvä asia, Raivio jatkaa.

Ammattiosasto otti kopin

Luottamusmiehet ihmettelevät myös, miksi koko asiasta kannatti ylipäätään alkaa kiistellä. Pyöräedun jatkaminen olisi ollut työnantajalle hyvin pieni vaiva.

– Leasing-sopimusten uusiminen omiin nimiin ja vuokran pidättäminen palkasta, siinä se, Peltola sanoo.

Pyöräilevien työntekijöiden näkökulmasta tapaus on kuitenkin jo saanut onnellisen lopun. AKT:n paikallinen ammattiosasto Tampereen Seudun Linja-autohenkilökunta ry tuli hätiin ja otti pyöräsopimukset omiin nimiinsä.

Työntekijät maksavat nyt vuokraa osastolle ja saavat aikanaan pyörät itselleen.

”Liikkumisen kynnys madaltui”

Harri Dahl ja Ilkka Koski-Säntti ovat kaksi niistä kuudesta linja-autonkuljettajasta, joiden polkupyöräetua Länsilinjat päätti olla jatkamatta.

He kuitenkin karauttavat haastattelupaikalle komeasti työsuhdepyörillään – ammattiosaston ansiosta. Koska osasto otti leasing-sopimukset nimiinsä, Dahl ja Koski-Säntti pystyivät jatkamaan pyöräilyharrastustaan.

– Se oli kyllä yllättävä ja ilahduttava kädenojennus. Olemme siitä nöyrän kiitollisia. Ei tuommoista mahdollisuutta osannut ajatellakaan, Koski-Säntti sanoo.

Molemmat kertovat, että työsuhdepyörä on lisännyt heidän liikkumistaan merkittävästi. Laadukkaat pyörät ovat nykyään kalliita, ja ilman työnantajan tarjoamaa mahdollisuutta olisi tuskin tullut lähdettyä pyöräkaupoille.

– Kynnys lähteä liikkumaan on madaltunut paljon. Se on todella hyvä sen jälkeen, kun on töissä istunut yhdeksän tuntia. Pyöräily on hyvä vastapaino kuljettajan työlle, Dahl sanoo.

Dahlin ja Koski-Säntin työmatkat ovat melko pitkät, joten pyöräily on heillä keskittynyt enemmän vapaa-aikaan.

– Muun muassa kauppareissuja tulee pyöräiltyä. Asun hiekkatien varressa, joten sähköavustus ja paksut renkaat ovat hyvät, Dahl kertoo.

Koski-Säntti puolestaan valitsi menopelin, jolla pystyy harrastamaan myös alamäkiajoa.

Pyöräedun verovapaus päätettiin tämän vuoden alusta poistaa. Mitä siitä tuumaavat pyöräilevät kuljettajat?

– Aivan älytön päätös. Halutaan, että ihmiset liikkuisivat, mutta sitten viedään siltä kannustimet. Paljonko siinä valtio olevinaan säästää, Dahl puuskahtaa.

– Päinvastoin liikkumattomuus aiheuttaa paljon kustannuksia. Sairaspoissaolot lisääntyvät ja terveydenhuollon menot kasvavat, Koski-Säntti jatkaa.

Näin sanoo työsopimuslaki

Työsopimuslain liikkeen luovutusta koskeva pykälä linjaa yksiselitteisesti:

”Liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle.”