Työelämä
Nykyamiksen tarjoamilla opeilla ei tajua työehtosopimusta, saati sen merkitystä. Tutkija on huolissaan nuorten duunarien tulevaisuudesta.
Teksti Tua Onnela, Getty Images
24.06.2025
Nykyisessä ammattikoulussa opiskellaan äidinkieltä vähän ja tavoitteet oppimiselle ovat vaatimattomat. Kaiken edelle menee suoraan työssä tarvittava osaaminen, ja opiskelua ja opettamista on mahdollisimman vähän.
Niinpä monilla on valmistuessaan niin niukat tekstitaidot, että heidän on vaikea hakeutua jatko-opintoihin ja toimia demokratiassa aktiivisina kansalaisina.
Tämä selviää tutkija Penni Pietilän väitöskirjasta, jota varten hän seurasi äidinkielen opetusta ammattikouluissa auto- ja rakennusaloilla yli sadan tunnin verran.
Pietilän mukaan tilanne on isoksi osaksi seurausta niin sanotusta osaamisperusteisuudesta, joka on ollut ammattikoulutuksen ohjenuorana kymmenisen vuotta. Sen idea on, että ammattikoulutus palvelee työelämää ja lähes kaikki muu on turhaa. Sivistys ja kansalaistaidot eivät ole tärkeitä.
– Kun autoalan tutkinnon perusteisiin tekee haun sanoilla ”tietää” tai ”lukea”, sieltä tulee sellaisia kuin ”Osaa lukea virhekoodin” tai ”Tietää, mistä hakea varaosia”. Ei sellaisia kuin ”Tietää maailman menosta”, Pietilä kuvailee AKT-lehden haastattelussa.
Ammattikoulutuksen leikkaukset ovat kiihdyttäneet entisestään sitä kehitystä, jonka osaamisperusteisuus käynnisti. Tätä havainnollistavat karut luvut: Vuonna 1982 ammattikoulussa opiskeltiin äidinkieltä 152 tuntia. Nyt 48 tuntia.
Penni Pietilä korostaa, että demokratiassa on paljon tekstejä. Jos haluaa osallistua julkiseen keskusteluun ja toimia kansalaisena, pitää pystyä lukemaan monenlaista.
Se tuskin onnistuu, jos koulussa on opeteltu lukemaan vain käyttöopasta ja kirjoittamaan yksinkertainen sähköpostiviesti.
Myös työntekijän omien oikeuksien tunteminen ja puolustaminen vaatii monenlaista lukutaitoa. Lisäksi täytyy ymmärtää ainakin jonkin verran työmarkkinoita ja sitä, miten joukkovoima toimii.
Varmistetaanko nykyisellä ammattikoulutuksella, että duunarit pysyvät hiljaisina ja pienipalkkaisina?
– En ole tehnyt tutkimuksessa sellaista johtopäätöstä, mutta sinä voit tehdä. Ei se kaukaa haettua ole, Pietilä sanoo.
– Työntekijöiden oikeudet ovat yksi puoli kansalaisena toimimista. Jos työntekijä ei itse pysty lukemaan työehtosopimusta tai ymmärrä, mitä se tarkoittaa itselle, siinä ei paljon TikTok jeesaa. Tai jos jeesaakin, se tieto on silloin muiden tuottamaa eli työntekijä on muiden armoilla, hän jatkaa.
Suomalaisnuorten lukutaidosta on kannettu huolta jo pitkään. Kuusi vuotta sitten opetus- ja kulttuuriministeriöllä oli videokampanjakin, joka näytti, miten karmivia seurauksia huonolla lukutaidolla voi olla.
Työntekijöiden oikeudet ovat yksi puoli kansalaisena toimimista.
Yhdellä videoista pukuun sonnustautunut nuori mies allekirjoittaa työsopimuksen, jota ei osaa lukea, ja päätyy ”koiranvirkaan” eli hakemaan keppiä.
Penni Pietilän mukaan video kuvaa hyvin sitä, keiden lukutaidosta ollaan huolissaan: keskiluokan. Samaan aikaan duunarien lukutaito on saanut kaikessa rauhassa rapistua osaamisperusteisesti.
Pietilän mukaan se erottaa yhteiskuntaluokkia toisistaan. Se tekee isoja eroja myös ammattiryhmien välille.
– Esimerkiksi hoiva-alalla on melko paljon työn vaatimia tekstilajeja mutta levyseppä-hitsaajan työssä vähemmän. Kun osaamisperusteisuus rajaa opintojen sisältöä, jälkimmäisille ei ole paljon opetettavaa. Taitotaso eriytyy sen mukaan, mille alalle ja millä pohjalla on tultu, Pietilä sanoo.
Pietilä huomasi väitöskirjassaan, että sivistävien opintojen puutetta perustellaan stereotypialla työväenluokkaisesta koulunvastaisesta maskuliinisuudesta. Sen mukaan ”amispojat” eivät haluakaan lukea eivätkä oppia äidinkieltä.
Pietilän mukaan koko stereotypiaa on syytä kyseenalaistaa. Lisäksi on syytä kysyä, kuuluuko nuorten ihmisten koulutuksen ylipäätään rajoittua siihen, mitä he haluavat tehdä.
– Kiinnostuneet, motivoituneet ja nohevat tyypit pärjäävät systeemissä kuin systeemissä. Jos opiskelija tietää, että haluaa jatko-opintoihin, ja osaa sanoa sen oikeassa kohdassa, hän voi saada ammattikoulusta niihin riittävän pohjan. Mutta jos ei halua, hän voi nykysysteemissä päästä tosi vähällä, Pietilä sanoo.
– Minä pitäisin tärkeänä, että ihan jokaiselle varmistettaisiin mahdollisuudet osallistua kansalaiskeskusteluun, hakea jatko-opintoihin ja pitää huolta omista oikeuksista. Koulun jälkeen kukin saisi päättää, mitä niillä taidoilla tekee. Ettei tehtäisi sitä valintaa heidän puolestaan.
Jesse Sopanen valmistui viime keväänä linja-autonkuljettajaksi ja ylioppilaaksi. Hän opiskeli logistiikkaa Tampereen seudun ammattiopistossa Tredussa ja suoritti samalla lukio-opinnot. AKT-lehti on seurannut Sopasen opiskelua pitkin matkaa.
Sopanen saa hyvin kiinni siitä, mistä tutkija Penni Pietilä puhuu.
– Olen jopa hiukan järkyttynyt tuosta tilanteesta. On tosi huono, että yleissivistävää koulutusta on koko ajan vähennetty, Sopanen sanoo.
– Itselleni ongelma on kaukaisempi, koska kävin myös lukio-opinnot, mutta näin kyllä läheltä, mikä opiskelukavereiden taitotaso oli.
Sopanen toivoo, että uudet tiedot ammattikoulutuksen tasosta otetaan nyt vakavasti.
– Missään tapauksessa mitään vähennyksiä ei enää pidä tulla.
Sopanen on valmistuttuaan tehnyt linja-autonkuljettajan töitä mutta viettää tänä kesänä vapaata. Syksyllä hänellä alkavat liikenneinsinöörin opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa.
Olisiko jatko-opiskelu ollut mahdollista, jos Sopanen ei olisi tehnyt myös ylioppilastutkintoa?
– Suurella todennäköisyydellä ei olisi ollut. Lukio-opinnoilla pääsin tuonne sisään, Sopanen sanoo.