Työelämä
AKT:n tes-neuvottelukevään 2023 lakot alkoivat keskiviikkona 15. helmikuuta. Sovittelija Leo Suomaan silloin antamia sovintoehdotuksia ei ollut mahdollista hyväksyä. AKT:lle sovitteluehdotus oli riittämätön sekä laadullisissa kysymyksissä että tekstiratkaisuissa kuten myös palkkojen osalta.
Teksti Arto Jokela, Kati Valjus, Mikko Nikula ja Sini Silvàn, Arto Jokela, Kati Valjus, Annika Rauhala, Antti Sainola ja Paula Mansikkasalo
05.03.2023
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT kävi tiistaina 14.2. viime hetkiin saakka neuvotteluja työnantajaliittojen ja valtakunnansovittelijan toimiston sovittelija Leo Suomaan kanssa työehtosopimusratkaisuista.
Kuorma-autoalan, säiliöauto- ja öljytuotealan sekä terminaalitoiminta-alan kuten myös ahtausalan jaostot ja liiton hallitus hylkäsivät sovintoehdotukset yksimielisesti. Ehdotuksien taso jäi joiltain osin jopa aiemmin muilla aloilla solmituista sopimuksista. Näin lakot alkoivat.
Liiton puheenjohtaja Ismo Kokko, liiton 2. varapuheenjohtaja Niko Blom ja järjestöpäällikkö Juha Häkkinen olivat tapaamassa ensimmäisiä lakkovahteja jo aamulla 5:30 alkaen Vantaalla. Myös muut liiton toimitsijat, jaostojen jäsenet, luottamusmiehet ja työpaikkojen lakkovahdit olivat liikkeellä aamuvarhaisesta alkaen eri puolilla Suomea. Aktiivinen päivystys jatkui koko lakkoviikon ajan.
AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko kommentoi tilannetta suorassa lähetyksessä heti lakon ensimmäisenä päivänä Vuosaaresta Huomenta Suomen lähetyksessä MTV3:lla kuin myös A-Studiossa Yleisradion puolella. Kasvot tulivat tutuksi niin iltauutisista, lehtien uutispalstoilta kuin ääni esimerkiksi politiikkaradiosta. Työnantajaliittojen äänenpainoin erityisesti ahtaajien lakkoa kommentoitiin melko rajusti. Myös Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU tuki AKT:n lakkoja.
Työnantajan soppatykkiä odotellessa lakkovahdintaa makkaralinjalla.
VANTAAN HAKINTIELLÄ Lassila & Tikanojan portilla rivit pitivät täysin.
Pääluottamusmies Tapio Myller sanoo, että vaikka päätös lakon ensimmäisestä vaiheesta tehtiin vasta iltakahdeksalta ja se alkoi keskiyöllä, tieto tavoitti työntekijät erinomaisesti.
– Se auttaa, että tähän hommaan oli valmistauduttu hyvissä ajoin. Ensimmäiset tulivat portille jo neljältä, ja tänään tuosta pihasta ei ole lähtenyt yhtään autoa ajoon.
Järjestäytymisprosentti on Lassila & Tikanojalla ollut aina hyvin korkea, mikä Myllerin mukaan näkyi heti ensimmäisenä lakkopäivänä.
Pääluottamusmies kuuluu kuorma-autoalan neuvottelukuntaan ja katsoo, että työehtosopimuksen olisi turvattava ”kohtuullinen palkka ja ostovoima, jolla tulee toimeen.” Valtakunnansovittelijan tekemä esitys ei ollut riittävä.
– Kun sitä esitystä avaa, niin minun mielestäni se ei ollut edes yleisen linjan mukainen. Neuvottelemallahan nämä asiat pitäisi hoitaa, mutta työnantaja ei ole edes ollut kiinnostunut neuvottelemaan.
Jäteautonkuljettaja Juri Vissarionov oli tullut paikalle 10 kuukauden ikäisen saksanpaimenkoira Lunan kanssa.
– Ikävä, että ei ole päästy sopimukseen. Mutta pitää ajatella tulevaisuutta. Se näyttää hurjalta, kun ajattelee esimerkiksi, miten paljon elintarvikkeiden hinnat nousevat.
Koiraseuraa on myös järjestäjätoimitsija Lauri Tiaisella.
– Labradorinnoutaja Eetu on uranvaihtaja. Piti tulla opaskoira mutta tulikin lakkokoira.
Portin pielessä seisovat autonkuljettajat Ben Nyholm ja Peter Lammenranta. Nyholm saapui lakkovahtiin viiden jälkeen, Lammenranta kuudelta.
–Toivotaan, että tuottaa tulosta. Eihän täällä turhaan seisota, kyllä tämä varmasti tehtävänsä tekee.
Luottamusmies toivoo sovittelijalta sellaista esitystä, jonka voisi myös hyväksyä.
− PIKKU PAKKANEN JA AURINKO yrittää paistaa pilvien lomasta, kuvaa Postin Keminmaan ja Rovaniemen alueen luottamusmies Paula Mansikkasalo säätilaa ensimmäisen lakkojakson lopulla.
Hän toivoi jo silloin sovintoesitystä, jonka liitto voisi hyväksyä, mutta pelkää pahinta.
– Toivottavasti se ei ole samanlainen kuin ahtaajien sovintoesitys. Se tuntui silkalta kettuilulta.
Mansikkasalon mukaan tunnelmat Keminmaalla ja Rovaniemellä lakkoilevien postilaisten keskuudessa ovat hyvät. Taistelua ollaan valmiita jatkamaan, ensisijainen toive on, että alalle saataisiin asiallinen työehtosopimus. Lakko on myös pitänyt hyvin. Luottamusmies sanookin olevansa ylpeä lakkolaisista ja kiittää kaikkia lakkoon osallistuneita ja lakkovahteja.
Hän muistuttaa myös, että lakko on taloudellisesti raskas ja että lakossa on henkilöitä, joilla on todella tiukkaa.
Mansikkasaloa suututtaa se, että mediassa puhutaan lähes pelkästään ahtaajista ja heidän palkoistaan. Nekään jutut eivät tulojen osalta läheskään aina pidä paikkaansa. Kuljettajat lakkoilevat omien työehtojensa puolesta ja Mansikkasalo muistuttaa, että kuljettajat eivät saa suurta palkkaa. Lisäksi työ on fyysisesti raskasta, työpäivät pitkiä ja työajat epäsäännöllisiä.
− Tarvitaan sellainen palkka, että sillä pystyy elättämään itsensä ja perheensä.
Ansiotaso pitää turvata ja teksteihin saada parannuksia, ei heikennyksiä, sanoo luottamusmies Anssi Nevalainen.
KULJETUSLIIKE KANTOLA & KORAMON Joensuun toimipisteen luottamusmies Anssi Nevalaisen työpaikalla kuljettajat ja terminaalityöntekijät ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta AKT:n jäseniä.
− Lakko on pitänyt hyvin. Lakkovahdit on sovittu ja henki porukan kesken on hyvä, sanoo toisen luottamusmieskautensa vuoden alussa aloittanut Nevalainen.
Hän piti valtakunnansovittelijan ensimmäistä sovintoesitystä heikkona ja päätöstä sen hylkäämisestä oikeana.
− Ansiotaso pitää turvata ja teksteihin saada parannuksia, ei heikennyksiä.
Lakko on työntekijöiden viimeinen keino puolustaa oikeuksiaan. Nyt neuvotteluissa oli ajauduttu sellaiseen tilanteeseen, ettei muita vaihtoehtoja kuin lakko enää ollut.
– Kaikki tuki Joensuusta liiton neuvottelijoille.
AKT:n Joensuun aluetoimitsija Antti Sainolan mukaan AKT:n jäsenten keskuudessa lakon syyt ymmärretään hyvin.
− Neuvotteluissa ajauduttiin tilanteeseen, jossa lakko jäi ainoaksi vaihtoehdoksi.
Sainolaa harmittaa median tapa käsitellä lakkoa ja sen syitä. Lakossa olevien eri ammattiryhmien perusteet ja tavoitteet pitäisi tuoda selkeämmin esille.
Ilahduttavaa on ollut nuorten osallistuminen lakkoon ja yleisöltä tullut myönteinen palaute.
YHDISTELMÄAJONEUVONKULJETTAJA ja Auramaan Turun toimipisteen luottamusmies Tauno Piippo sanoi saaneensa positiivista palautetta olleessaan lakkovahtina. Ohi ajaneista autoista on esimerkiksi näytetty peukkua. Lisäksi naapuriliitto JHL:n linja-autonkuljettajilta hän on saanut paitsi kannustusta, myös suklaapatukoita ja energiajuomaa.
− Positiivista palautetta on tullut myös somesta, sanoo Piippo.
Piippoa ilahduttaa, että niin moni nuori kuljettaja oli lakossa mukana. Se harmitti, että moni oli lakon aikana töissä ja ajatteli asioita vain omasta näkökulmastaan.
− Pitäisi ajatella kokonaisuutta, alan työehtoja ja tulevaisuutta.
JARTO HIRVOSEN PUHELIN PIIPPAA TAUOTTA Helsingin Hakaniemessä ensimmäisen lakkojakson aikaan. Öljyjaoston puheenjohtaja kuuluu jaoston neuvottelukuntaan. Hän asuu Outokummussa mutta on joulukuusta asti reissannut ahkerasti Pohjois-Karjalan ja Helsingin väliä.
– Se oli kyllä sellaista silmiin tuijottamista vaan aluksi, kun työnantajapuoli ei ollut millään tavalla halukas viemään asioita eteenpäin.
Teknologiateollisuuden sovun jälkeen asiat etenivät valtakunnansovittelijan toimistoon. Hirvonen kertoo olevansa neljättä kertaa tes-neuvotteluissa mukana mutta ensi kertaa sovittelijan luona.
– Hän käskytti meidät käymään kipukohtia läpi, eli sellaisia tekstikohtia, joista oli erimielisyyttä. Mutta silti tiistaina (14.2.) illalla alkoi tuntua, että ei tästä saada sopimusta aikaan.
Pikavauhtia koolle kutsutut AKT:n ammattialojen jaostot olivat asiasta samaa mieltä, ensimmäinen sovitteluehdotus hylättiin.
– Mitään miljoonia ei oltu hakemassa vaan sitä, että tavallisen työntekijän ostovoima säilyisi. Ja kertakorotuksia ei haluttu, koska sellaiset yksittäiset sataset eivät ole tulevaisuudessa palkkataulukoissa.
Hirvonen toimii päätoimisena pääluottamusmiehenä Simeon Oy:ssä, joka kuljettaa nestemäisiä polttoaineita, kemikaaleja ja kaasuja. Kuljettajia yrityksellä on ympäri Suomen 360-370 ja säiliöautoja noin 160. Lakko kuitenkin käynnistyi Simeonilla Hirvosen tietojen mukaan varsin hyvin.
– Mutta toiminta on meillä niin hajautettua, että ei ole monta selkeää paikkaa, mihin voisi lähteä liivit päällä lakkovahdiksi.
OULUN SATAMAN PORTILLA HILJENI heti lakon ensimmäisenä päivänä. Normaalissa tilanteessa satamassa työskenneltäisiin arkena kahdessa vuorossa ja rekat toisivat sahatavaraa, kartonkia ja kontteja lastattavaksi laivoihin kohti Eurooppaa, Egyptiä ja Marokkoa.
Ari Mustonen ja Timo Väisänen olivat keskipäivän lakkovahtivuorossa.
– Pauli toi kahvia, miehet viittaavat luottamusmies Pauli Keräseen, joka on istahtanut miesten kanssa autoon lämmittelemään.
Tuuli on pureva, vaikka pakkasta ei paljoa olekaan.
Tieto lakosta oli kulkenut hyvin. Lakkovahdit ovat kahden tunnin vuoronsa aikana joutuneet käännyttämään portilta vain yhden latvialaisen rekan.
– Kuljettaja otti tiedon vastaan ymmärtäväisesti, Väisänen sanoo.
Lakkoa osattiin enteillä, joten lakon ensimmäiselle päivälle aikataulutettu laiva saapui satamaan jo päivää aikaisemmin.
– Silti osa konteista jäi kyydistä eikä laivaa ehditty pakata loppuun, Väisänen sanoo.
– Nopeaa sopua toivotaan, kertovat lakkovahdit.
Mediassa esitetyt väitteet ahtaajien ylisuurista palkoista ja heikosta koulutuksesta tuntuivat pahoilta.
HELSINGIN AHTAUSTYÖNTEKIJÖIDEN AMMATTIOSASTO kokosi väkeä lakkotoimistoon Siltasaarenkadulla.
− Lakkoavustuksesta tulin kyselemään, totesi Harri Hela.
Hannu Tuupanen tuli paikalle muuten vain. Ammattiosaston puheenjohtajan Pasi Boehmin mukaan porukalla on hyvä henki ja valmiuksia myös pidempään työtaisteluun. Tosin yhteinen toive on, että sopimus saataisiin pian. Mediassa esitetyt väitteet ylisuurista palkoista ja heikosta koulutuksesta tuntuvat pahoilta.
− Ne on tietoisesti tehty, sanoo Hannu Sairanen.
Ahtaajat olivat viimeksi lakossa työehtojensa puolesta 2010.
− Sen jälkeen olemme tyytyneet maltillisiin korotuksiin ja reaaliansiomme ovat laskeneet, sanoo Boehm.
Boehmin mukaan ahtajan peruspalkka on keskimäärin noin 3 500 euroa kuukaudessa, lisät ja ylityöt nostavat palkkaa. Vaikka ahtaajaksi pääsee vähäiselläkin peruskoulutuksella, niin se ei merkitse, että työ ei olisi vaativaa. Se on myös jatkuvaa oppimista ja koulutusta. Taitojen karttumisen myötä edetään kohti vaativimpia töitä. Ahtaajina työskentelee myös mm. insinöörejä ja akateemisen loppututkinnoin suorittaneita.
− Töitä tehdään hankalissa olosuhteissa. Meillä ei pakkasrajaa kuten esimerkiksi rakennuksilla, sanoo Timo Lampi.
− Eikä palkkaa makseta koulutuksesta, vaan sen määrittävät työn vaativuus ja tuottavuus, sanoo Boehm.
Sairanen muistuttaa, että ala on erittäin tapaturma-altis. Jos ahtaajilla ei olisi kovaa ammattitaitoa, tapaturmia sattuisi paljon enemmän.
− Tilanne muuttuu, jos töihin tulee ammattitaidotonta väkeä, hän sanoo.
− Tämä on rankkaa fyysistä työtä, totea puolestaan Mikko Saarinen.
Väitteet kansantalouden kaatumisesta ahtaajien työtaisteluun ja satojen miljoonien päivittäisistä tappioista saa porukan hymähtämään. Ne ovat tarkoitushakuisia ja perättömiä.
− Jos ahtaajien asema kansantaloudessa on todella sellainen kuin mitä mediassa väitetään, niin meidän palkkamme on aivan liian pieni, sanoo Boehm.
Porukka muistuttaa, että se mikä lakon takia jää varastoon, kuljetetaan perille myöhemmin.