Teollisuuden Palkansaajat: Sormet irti lakko-oikeudesta!

Kansainvälinen ammattiliittojen keskusjärjestö ITUC on julistanut 18.2. lakko-oikeuden puolustamispäiväksi. Teollisuuden Palkansaajat ry vaatii, että lakko-oikeus pitää tunnustaa osaksi järjestäytymisvapautta, kuten se on vuosikymmeniä yleisesti tulkittu.

Teollisuuden Palkansaajien mielestä suomalaisten kansainvälisten yritysten ja EK:n on oltava yhteiskuntavastuukysymyksissä AAA-luokkaa.

Suomalaisyritysten on tunnustettava lakko-oikeus ihmisoikeutena ja vaikutettava omissa järjestöissään, kuten EK:ssa, että työnantajat yleisesti hyväksyvät tämän näkökulman. Yritysten on myös itse omassa toiminnassaan sallittava työmarkkinaerimielisyyksiä selviteltäessä ammattiliittojen työtaistelutoimet. Riitatapaukset on ratkaistava asianmukaisissa puolueettomissa tuomioistuimissa ja tarpeen mukaan myös ILOn kolmikantaisessa valitusmenettelyssä.

YK:n työjärjestö ILO on jo vuodesta 1927 katsonut, että on mahdotonta tehdä eroa lakko-oikeuden ja järjestäytymisoikeuden välillä. Lakko-oikeuden rajoitukset ovat samalla myös järjestäytymisoikeuden rajoituksia. Vuonna 1948 ILO hyväksyi yleissopimuksen ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta (nro 87).

ILO:n julistus vuodelta 1998 määritteli työelämän 4 perusoikeutta: järjestäytymisvapaus, pakkotyön ja lapsityövoiman käytön kieltäminen sekä syrjinnän kieltäminen työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisessa. Koko tämän ajan on tulkinta ollut sama: järjestäytymisvapaudesta juontuu oikeus myös neuvotella sopimuksia ja tukea neuvotteluja olemalla tekemättä työtä. 2007 Viking ja Laval annetuissa tuomioissa Euroopan unionin tuomioistuin on tunnustanut, että työtaistelutoimen toteuttaminen on perusoikeus.

Vuodesta 2012 työnantajajärjestöt ovat väittäneet ILOssa, että järjestäytymisvapaus ei kata lakko-oikeutta. Suuret monikansalliset yritykset vaikuttavat aktiivisesti työnantajajärjestöissä ja vaikuttavat siten kansallisiin ja kansainvälisiin lakia säätäviin elimiin. Esimerkiksi 2000-luvun alussa monikansallisia suuryhtiöitä edustaneet kauppakamarit pyrkivät estämään työntekijöitä suojelevan lainsäädännön uudistamisen Kiinassa. Myös Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on tukenut työnantajien näkökulmaa ILOssa.

Kolmikantaisessa ILOssa työnantajien vastustus on johtanut siihen, ettei siellä voida käsitellä valituksia, jotka liittyvät työtaistelutoimien rajoittamiseen tai lakkojen hajottamiseen väkivalloin. Palkansaajapuoli olisi halunnut viedä kiistan ratkaistavaksi Haagin kansainväliseen oikeuteen. Muutamat maat tukivat työnantajia ja yhdessä työnantajien kanssa estivät oikeusprosessin. Näitä olivat mm. USA, Venäjä, Intia, Bangladesh, Kambodzha, Zimbabwe, Indonesia, Thaimaa ja Pakistan.

Lakko-oikeuden rajoitukset ovat osa työnantajajärjestöjen ja globaalien suuryritysten kilpajuoksu pohjalle -ajattelutapaa, jolla suuryritykset vaativat kansainvälisen kilpailun nimissä aina vain pienempiä työvoimakustannuksia. Sen sijaan, että ne pyrkisivät köyhien maiden työntekijöiden oikeuksien ja ansioiden kehittämiseen tavoitteena on oikeuksien polkeminen.

Suuryritysten etujen mukaista on sallia lakko-oikeuksien rajoittaminen maissa, joissa poliittinen tilanne ei anna mahdollisuuksia lainsäädännön kehittämiseen ja joissa ihmisoikeuksia toistuvasti rikotaan. Monessa maassa, jossa työnantajien näkökulma hyväksytään, globaalit suuryritykset ovat keskeisiä työllistäjiä, kuten tekstiiliteollisuusyritykset Bangladeshissa ja Kambodzhassa tai elektroniikkateollisuus Indonesiassa ja Thaimaassa.

Kansainvälinen ammattiliittojen keskusjärjestö ITUC on julistanut 18. helmikuuta 2015 kansainväliseksi lakko-oikeuden puolustamisen teemapäiväksi.