Liikenneväylien ylläpitoon 200 miljoonan euron tasokorotus

Kuukausi sitten Suomessa pidettiin eduskuntavaalit. Valtakunnallinen äänestysprosentti oli hieman reilu 70 %, mikä on demokratian kannalta ehdottomasti liian alhainen. Kuitenkin kaikilla meillä, jotka käytimme äänioikeuttamme, on valtakirja tarkastella myös kriittisesti vaalien tulosta ja arvioida sen vaikutuksia lähitulevaisuuteen.

AKT:n jäsenistä yksi ylsi eduskuntaan saakka sekä myöhemmin vielä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Onnittelut vielä kerran kansanedustaja Antti Lindtmannille. Samassa yhteydessä haluan kiittää myös jokaista AKT:n ehdolla ollutta jäsentä, paikallaolijoista valtuuston 1. varapuheenjohtaja Jape Lovénia sekä hallituksen jäsen Vahur Lihtkiveä, jotka ette tällä kertaa tulleet valituiksi, mutta teitte todella arvokasta työtä pitämällä liitolle tärkeitä vaaliteemoja esillä omissa vaalitilaisuuksissanne. Jokainen liiton jäsenelle tullut ääni on hankittu kovalla jalkatyöllä, siitä kiitos jokaiselle vaalityössä mukana olleelle henkilölle, myös tässä salissa.

Mitkä ovat tulevat askelmerkit tavallisen palkansaajan näkökulmasta? Äänestäjien enemmistön suosio tuli nyt päättyneen vaalikauden oppositiopuolueille tai hallituksesta oppositioon siirtyneille puolueille. Valtaa ei ole aina helppoa tai yksinkertaista kantaa eikä kaikki tehdyt ratkaisut miellytä jokaista äänestäjää. Tästäkin huolimatta äänestäjien tahtotilaa on syytä kunnioittaa ja tuleva hallitus muodostunee vaalivoittajien tai vähiten vaaleissa hävinneiden puolueiden ympärille, tästä pois lukien kokoomus, joka kärsi vaaleissa murskatappion. Selfie-Stubbin vetovoima riitti vasta kolmanteen sijaan. Poliittisen vasemmiston, niin SDP:n kuin Vasemmistoliitonkin, on aika siirtyä oppositioon tarkastelemaan tulevia hallituksen päätöksiä. Kuinka oikeudenmukaisesti niitä ollaan toteuttamassa ja esittää tarvittaessa oma vaihtoehto äänestäjien arvioitavaksi. Suomeen on tulossa 24 vuoden jälkeen puhdas perusporvarihallitus, -91 vaalien mukaisesti.
 

Taakkaa on jaettava oikeudenmukaisesti

Palaan ajassa kuitenkin vielä hieman taaksepäin, koska tuore vaalitulos ja asetelma muistuttavat pitkälti vuoden -91 vaalitulosta. Silloin maahan ryhdyttiin neuvottelemaan keskustan puheenjohtajan, hallitustunnustelija Esko Ahon johdolla yhteiskuntasopimusta, jonka takuumieheksi oli pyydetty Suomen pankin johtaja Kalevi Sorsa. Syntyi yhteiskuntasopimusluonnos, jossa työntekijöiden taulukkopalkkoja sekä muita etuisuuksia olisi alennettu yritysten kilpailukyvyn nimissä. Onneksi kaksi vientiteollisuuden liittoa, Metallityöväenliitto sekä Paperiliitto, kaatoivat yhteiskuntasopimusluonnoksen, jonka olisivat jo olleet hyväksymässä mm. nykyistä Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:ta edeltävä työnantajien keskusjärjestö. Keskustan sekä koko porvarihallituksen ajama työreformi tyrmättiin viime kädessä yleislakon uhalla.

Senaatintorilla oli vuonna - 91 enemmän ihmisiä paikalla osoittamassa mieltä kuin oli jääkiekon maailmanmestaruusjuhlissa vuonna -95.
 

Hyppy tuntemattomaan

Hallitustunnustelija Juha Sipilän peräänkuuluttama kilpailukykyhyppy olisi merkinnyt palkansaajille hyppyä tuntemattomaan. Esitys yhteiskuntasopimukseksi oli täysin epätasapainossa työehtojen heikennysten ja työsuhdeturvan suhteessa. Sipilän paperi oli yhdellä sanalla hirveä.

Hallitustunnustelijan esitykset eivät herättäneet palkansaajajärjestöissä Sipilän useissa kommenteissa esiin nostamaa luottamusta. Yhden miljardin sopeutukset olisi kaivettu yksinomaan palkansaajan kukkarosta. Viiden prosentin hintakilpailukyvyn parantaminen olisi merkinnyt suoraan viiden prosentin palkanalennusta.

Sadan tunnin vuosityöajan pidennys ilman lisäkorvausta, joka on elinkeinoelämän ja yrittäjäjärjestöjen vuosikymmenten takainen märkä päiväuni, olisi tarkoittanut käytännössä pekkaspäivistä luopumista tai vaihtoehtoisesti perustuntipalkan alentamista, ylityön korotusosista tai lomaltapaluurahasta luopumista. EK:n esittämät, maltilliset palkankorotukset sekä ostovoiman turvaaminen ja sitä kautta kotimaisen kysynnän kasvu olisivat edellyttäneet seuraavalla tes-kierroksella yli 6 prosentin palkankorotuksia. Kysynkin, olisiko tämä ollut jonkun mielestä realistinen tavoite? Lisäksi työmarkkinaosapuolten olisi pitänyt sitoutua kilpailijamaita eli Saksaa ja Ruotsia matalampiin palkankorotuksiin, mutta miten pitkäksi aikaa?

Yhteiskuntasopimuksessa esitettiin myös heikennyksiä työlainsäädäntöön. Esitykseen oli mm. kirjattu koeajan pidentäminen neljästä kuuteen kuukauteen, yli vuoden työttömänä ollut olisi voitu palkata määräaikaisesti ilman perustetta määräaikaisuudelle ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuudesta olisi voitu paikallisesti luopua.
 

Nämä esitykset ovat keskustan työreformi numero 2.

Palkansaajajärjestöjen peräänkuuluttamaa muutosturvaa esityksestä ei löytynyt. Voittoa tuottava yritys voi irtisanoa työntekijöitään lähes yhtä helposti kuin tähänkin saakka. Ainoa työnantajaa koskeva muutos olisi ollut se, että elinkeinoelämä olisi antanut suosituksen ylimmän johdon palkka- ja kannustinrahojen kohtuullistamisesta. Tämäkin oli vain suositus.

Työmarkkinajärjestöjen lisäksi sopijaosapuoleksi eli yhdeksi allekirjoittajaksi yritettiin ujuttaa Suomen Yrittäjät, jolla ei ole mitään asemaa työmarkkinaneuvotteluissa. Kun neuvottelujen aikataulukin oli äärimmäisen tiukka, ei näistä eväistä ollut kasattavissa millään tavalla tasapainoista tai kaikkia osapuolia kohtaan reilua yhteiskuntasopimusta.
Reilu yhteiskuntasopimus tarkoittaa taloudellisen taakan jakamista enemmän niille kansalaisille, joilla on todellista maksukykyä selvitä tulevista maksujen korotuksista sekä erilaisista etuuksien heikennyksistä pieni- ja keskituloisia kansalaisia paremmin. Samalla se tarkoittaa myös sitä, että yhtään veronmaksajien verovaroilla maksamia tukikohteita ei jää yhteiskuntasopimuksen ulkopuolelle, mukaan lukien maatalous sekä yritystuet ja puolustusmäärärahat.
 

Työehtosopimuksista neuvottelevat työmarkkinajärjestöt

Todennäköisimmän hallituskoalition eli keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten vaaliohjelmissa tai tavoiteohjelmissa puhutaan erilaisista keinoista yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi: esimerkkinä mainittakoon ansiosidonnaisen työttömyysturvan puolitus joko sen keston tai tason osalta, ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta luopuminen, yleissitovien työehtosopimusten minimiehtojen heikentäminen esimerkiksi tuntipalkkoja laskemalla tai siirtämällä tehtyjä ylityökorvauksia työaikapankkeihin joskus myöhemmin pidettäväksi. Näistäkö aineksista koostuu SSS-miesten 4 – 8 miljardin sopeuttamistoimet eli leikkaukset tulevan vaalikauden aikana?

Palkansaajien onneksi tasavallan hallitus ei päätä kuitenkaan kaikista palkansaajille kuuluvista asioista. Työehtosopimuksista neuvottelevat, vaalituloksesta riippumatta työmarkkinaosapuolet. Kesäkuun 15. päivään mennessä ratkeaa, tuleeko nyt 31.1.2016 voimassa olevaan työllisyys- ja kasvusopimukseen optiovuotta eli jatkoa 31.1.2017 saakka. Jatkovuoden osalta keskusjärjestöt käyvät parasta aikaa neuvotteluja tulevista palkankorotuksista. Palkankorotus vuodelle 2016 tullee olemaan verraten matala, koska viime vuoden palkankorotus oli keskiarvona noin 0,8 % suuruinen ja tänä vuonna se on 0,4 %. Joka tapauksessa, palkankorotuksen, vaikka se olisi 0,5 %, on yhdessä mahdollisen tuloveroasteikon indeksitarkastuksen kanssa oltava palkansaajien ostovoimaa kasvattava ratkaisu.

Inflaatiokehitys eli tavaroiden ja palveluiden kallistuminen ei saa ylittää palkankorotuksen sekä tuloveronkevennyksen yhteisvaikutusta. Suomeksi sanottuna: ehtona jatkovuoden hyväksymiselle on AKT asettanut palkansaajien ostovoiman kasvamisen myös vuonna 2016, muussa tapauksessa äänestän jatkovuoden hylkäämisen puolesta SAK:n kesäkuun hallituksessa.
 

Vientiteollisuuden kasvu luo työtä ja hyvinvointia

Tulevan hallituksen ohjelman pitää perustua vientiteollisuuden kasvun tukemiseen. Se tuo lisää työtä ja hyvinvointia. Painopistealueena on myös huolehdittava kotimarkkinoiden toimivuudesta. Kasvun edellytyksiä voidaan parantaa investoimalla mm. koko Suomea kattavaan ja toimivaan tieliikenneväylästöön. Liikenneväylien ylläpitoon pitää tehdä vähintään vuosittainen 200 miljoonan euron tasokorotus nykytasoon verrattuna. Se on kohdennettava pääsääntöisesti vaikuttavimpiin kohteisiin huomioiden mm. työmatkaliikenne, unohtamatta myöskään alempiasteista tieverkkoa, josta toimitetaan esimerkiksi puuta raaka-aineeksi teollisuuden eri tarpeisiin.
Raskaan liikenteen kustannusrasitusten kasvattamisesta on pidättäydyttävä koko vaalikauden ajan sekä tutkittava polttoaineveron palautusjärjestelmä ja tienkäyttömaksut. Edellisellä alennetaan logistiikkakustannuksia ja jälkimmäisellä saadaan myös ulkomainen ammattiliikenne osallistumaan tieverkon ylläpidon kustannuksiin.
Työnteon kannattavuutta parannetaan alentamalla pienempien ansiotulojen verotusta muuttamalla työtulovähennystä sekä kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä kohdistamalla ne paremmin pienituloisille sekä muuttamalla valtion tuloveroasteikkoa. Lisäksi palauttamalla varallisuusvero lisätään yhteiskunnan sisällä kansalaisten oikeudenmukaisuutta.
Harmaan talouden torjuntaa on tehostettava uudistamalla tilaajavastuuta kohti ketjuvastuuta sekä laajentamalla veronumerolainsäädäntöä.
Edellä mainituista kohdentamisista on löydettävissä useita miljardeja euroja, jotka voidaan ohjata esimerkiksi yhä kasvaviin työttömyysvakuutusmenoihin, joihin on kohdistumassa nousupaineita ensi vuodelle yhteensä noin prosentin verran työttömyyden kasvusta johtuen.  
 

Ei nollatuntisopimuksille

SAK:lainen ammattiyhdistysliike sekä poliittinen työväenliike on yhdessä tekemistä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Viime vuonna nuorten ay-aktiivien aloitteesta käynnistettiin Operaatio Vakiduuni -kampanja. Tavoitteena on herättää kansanliike vakityön puolesta ja parantaa pätkätyöläisten asemaa.
Vakityö tarkoittaa sitä, että yhdellä työllä tulee toimeen. Työntekijällä on riittävä palkka ja riittävästi työtunteja. Työpaikoilla noudatetaan työelämän pelisääntöjä. Vakityö on taloudellisesti kannattavaa työnantajille, työntekijöille ja koko yhteiskunnalle.
Nollatuntisopimuksilla pelisääntöjä voidaan kiertää. Nollatuntisopimukset koskettavat koko ajan yhä useampia työntekijöitä. Tällä hetkellä nollatuntisopimuksella työskentelee jo 83 000 työntekijää, mikä on neljä prosenttia työväestöstä. Mikään toimiala tai ammattiryhmä ei ole turvassa.
Kampanjan aktiivit ovat laittaneet vireille kansalaisaloitteen, jonka tarkoitus on lopettaa nollatuntisopimukset. Aloitteessa vaaditaan, että työnantaja joutuu määrittämään työsopimusta solmittaessa minimituntimäärän. Alle 18 tunnin viikkotuntimäärään voi mennä vain, jos työntekijä niin haluaa esimerkiksi opiskelun takia. Jo yli 50 000 on ottanut kantaa ja allekirjoittanut aloitteen. AKT ry on allekirjoittanut ja sitoutunut koko liittona hankkeeseen.
Pyydänkin teitä jokaista yksitellen ja erikseen allekirjoittamaan kansalaisaloitteen. Lähetetään selkeä viesti hallitusneuvottelijoille, että haluamme vakityön, emme nollatuntisopimuksia.  
 

Historian kautta tulevaisuuteen

Liiton järjestäytymisprojekti, jonka aloitimme edustajakokouksen linjausten mukaisesti vajaa vuosi sitten, on edennyt uuteen vaiheeseen. AKT:n hallitus palkkasi 24.4. pitämässään kokouksessa määräaikaiseksi projektisihteeriksi vantaalaisen Juha Häkkisen. Juha on 30-vuotias valtiotieteiden maisteri, aikaisempaa työkokemusta Juhalta löytyy mm. SAK:sta sekä Metallityöväenliitosta. Juhan gradun aihe käsittelee YTK-työttömyyskassan eri vaiheita, sen perustamisesta alkaen. Tästä aihepiiristä löydämme varmasti hyödyllisiä vinkkejä järjestäytymisprojektiin.

Tämä vuosi on meidän 110-vuotisjuhlavuosi. Pidämme yhteensä neljä alueellista juhlatilaisuutta, torilla kansan parissa, joista ensimmäinen oli jo Tampereella ennen vappua. Seuraava on ensi sunnuntaina Helsingissä sekä elokuussa on tilaisuudet vielä Oulussa sekä Jyväskylässä.

Ilman historiaa ei ole myöskään tulevaisuutta. AKT:n historia, Kovaa peliä kuljetusalalla osat I - III käsittelevät historiamme vuoteen 1990 saakka. Liiton hallitus on käynnistänyt historiaprojektin, Kovaa peliä kuljetusalalla osa IV, joka käsittää vuodet 1990 aina edustajakokouksen aloitukseen 2010 saakka. Neljännen osan historiaa kirjoittaa filosofian tohtori Timo Soukola, apunaan liiton johdosta ja ex-johdosta koostuva historiatoimikunta. Työ alkaa elokuun alussa ja työn hedelmä, osa IV, julkaistaan edustajakokouksessa 2018 Tampereella.