Piiraisen puhe Punaisten muistomerkillä 1.5. Huittisissa

Hyvät toverit,
Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna pyöreät 100 vuotta. Kansalaissodasta tulee puolestaan ensi vuonna kuluneeksi sama aika. Huittisten seudun työväenperinneyhdistys ry perustettiin toukokuussa 2006 ajamaa yhtä asiaa; kansalaissodan punaisten vainajien nimitaulun saamista muistomerkin yhteyteen. Tämä toive toteutui 24.8.2008, jolloin piispa Kari Mäkinen paljasti muistotaulun ja siunasi kansalaissodan vainajat.

Muistokivissä on 241 nimeä. Huittisissa teloitettiin 70 punaista, joista 24 oli huittislaista. Jokainen nimi on erilainen, mutta yhtä arvokas. Jokaisella oli edessä oma, ainutkertainen elämä. Kansalais- eli sisällissodan julmuus katkaisi kuitenkin elämän liekin raa´alla tavalla, ilman oikeudenmukaisuutta.

Suomalaisen työn ja työväen historia ovat merkittävä osa Suomen historiaa. Virallinen Suomi on vaiennut sukupolviksi aroista asioistaan, sillä vuoden 1918 tapahtumat jättivät syvät arvet keskuuteemme. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että kansalaissodan sankarivainajat on saateltu vajaa kymmenen vuotta sitten tasavertaisina kansalaisina isänmaan multiin.

Arvoisat kuulijat,
Suomen kansalais eli sisällissota vaati 37 000 ihmishenkeä, joista punaisia oli 27 000. Suurin osa vainajista menehtyi varsinaisten taisteluiden ulkopuolella, yksinomaan vankileirillä kuoli yli 12 000 punaista. Suurin osa menehtyi nälkään ja janoon, osa heistä menehtyi sodan jälkeisissä teloituksissa ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä.
Mikä aiheutti kansalaissodan? Yhtä syytä ei ole löydettävissä, asia on siis monen eri asian summa.

Kansalaissotaa, joka käytiin 27.tammikuuta – 16.toukokuuta 1918 välisenä aikana, edelsivät vuoden 1917 lakot ja mielenosoitukset muun muassa kahdeksan tunnin työpäivän puolesta. 13. heinäkuuta 1917 käytiin Huittisten meijerillä kahakka, jota on pidetty yhtenä kansalaissodan lähtölaukauksena. Yksi meijeriä puolustanut isäntä pahoinpideltiin tajuttomaksi ja kahdeksan tuotannon pysäyttämistä yrittänyttä lakkolaista haavoittui pistoolin luodeista. Suomessa oli laaja ja ankara elintarvikepula, työttömyys lisääntyi esimerkiksi Etelä-Suomen asutuskeskuksissa. Itsenäisyytemme alkutaival oli kaiken puolin hyvin surullinen ja vaikea.

Millainen oli tavallinen punainen sankarivainaja, joka menetti henkensä vakaumuksen puolesta vajaa sata vuotta sitten? Hän oli ihan tavallinen, nuori ihminen. Historian tarkastelu osoittaa, että useimpien ammatiksi on merkitty työmies. Koulutusta oli normaalisti kansa tai kiertokoulun osalta. He olivat työläiskodista kotoisin ja osalla heistä oli jo oma perhe, lapsia sekä pieni torppa. Jotkut valkoiset ovat kyseenalaistaneet punaisten isänmaallisuuden. Se on mielestäni kaikkein törkein mustamaalaus, joka on asiasta koskaan esitetty. Talvisota vuosina 1939 – 1940 olisi varmuudella hävitty Neuvostoliitolle, jos Suomea olisi puolustanut vain valkoiset. Tätä tosiasiaa ei ole kukaan historian tutkijoista kyllä kiistänytkään.

Miten kansalaissota sitten vaikutti suomalaisiin ja yhteiskuntaan? Voidaan lyhyesti todeta, että kokonaisvaikutukset ovat olleet poikkeuksellisen pitkäkestoiset. Kansalaissota jätti maahamme arviolta 20 000 punaorpoa. Sodan jälkeen viha ja suuttumus kohdistui heihin. Syyttömät lapset ja naiset kärsivät eniten. Vuosien 1918 – 1919 taitteissa useita satoja orpolapsia siirrettiin Pohjanmaalle. Osa äideistä kieltäytyi kuitenkin antamasta lapsiaan sijaiskoteihin.

Äitiensä luokse jääneet lapset saivat köyhäinavustusta. Sen sijaan punalesket unohdettiin kokonaan. Jotkut heistä kävivät työssä, vaikka osalle sen löytäminen oli erittäin hankalaa. Äidit kuitenkin sinnittelivät lastensa kanssa. He eivät antaneet periksi. Heidän aatteellinen perintönsä on kantanut ja kantaa tästä hetkestä myös tulevaisuuteen. He ovat omalta osaltaan olleet rakentamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

Hyvät ystävät,
Tie kohti kansallista yhdenvertaisuutta ja sovintoa on ollut sukupolvien mittainen. Työväenaatetta ei kuitenkaan sodilla tai julmuuksilla lannistettu.
Kahdeksan tunnin työaika on saavutettu, oikeus opiskella kodin varallisuudesta riippumatta on toteutettu peruskoulun avulla, lapsilisien kautta jokainen lapsi on saanut lämpimät vaatteet päällensä ja yhtenäinen, yleinen äänioikeus on meillä jokaisella 18-vuotiaalla Suomen kansalaisella. Kun vain jokainen palkansaaja käyttäisi arvokasta kansalaisoikeutta, joka ei ole itsestäänselvyys vielä tänäkään päivänä kaikkialla maailmassa.

Hyvät toverit,
Virheitä ei voi kokonaan välttää, mutta niistä täytyy oppia. Meidän kaikkien suomalaisten pitää elää ja toimia niin, ettei enää koskaan ole veli veljeä vastassa. Sodassa kun ei voita kukaan. Menneisyyttä ei voi, eikä tarvitse unohtaa. Se on kuitenkin mahdollista tehdä sovinnossa kaikkien kanssa, erilaisista kokemuksista oppien.

Millä asioilla voimme edistää kansalaisten yhteenkuuluvuutta?
Oikeudenmukaisuudella ja yhdenvertaisuudella.
Käytännössä tämä tarkoittaa työn tai opiskelumahdollisuuksien ulottamista kaikille kansalaisille. Suomen pitää huolehtia tasavertaisesti lapsista, nuorista, työttömistä, vajaakuntoisista kansalaisista sekä vanhuksista, joille pitää taata arvokkaat elämän viimeiset vuodet. Kun ensi vuonna pidetään kansalaissodan päättymisen 100-vuotistilaisuuksia toivon, että ne tehdään arvokkaalla ja puolueettomalla tavalla, eikä siten, kuten valtiovarainministeriön juhlarahakohun ympärillä tapahtui reilu viikko sitten.

Arvoisat kuulijat,
Lainaan lopuksi kirjailija Väinö Linnan sanoja hänen lehtihaastattelustaan 1960; ”Suomalaisten sosialidemokraattien väitettiin aikoinaan vastustaneen Suomen itsenäisyyttä, vaikka tämä oli niitä harvoja asioita, joista punaiset ja valkoiset olivat samaa mieltä”.

Toivotan omasta puolestani oikein hyvää ja arvokasta Suomalaisen Työn päivää!

Kiitos!