Mosambikin verinen historia ja ajan haasteet

Mosambik on entinen Portugalin siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1975 Portugalia vastaan käydyn sodan jälkeen. Tämän jälkeen kävi kuten monen muunkin entisen siirtomaan itsenäistymisen jälkeen: käynnistyi verinen sisällissota. Sota jatkui useita vuosia aiheuttaen noin miljoonan ihmisen kuoleman. 

Sodan loputtua sosialistinen sissijärjestö Frelimo otti vallan. Presidentin vaaleissa voitti Frelimon entinen sissipäällikkö Samora Machel. Frelimo on pitänyt maassa valtaa siitä lähtien.

Mosambikissa on valtavasti luonnonvaroja. Ne ovat kuitenkin käymässä kiroukseksi. 
Hallinto on ottanut niitä vastaan miljardeja ilman parlamentin hyväksyntää. Siksi Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat keskeyttäneet lainoituksensa maalle. Myös kansainväliset kehitysyhteistyövarat on jäädytetty (niiden osuus on 25 % valtion budjetista), kunnes IMF on tehnyt tarkastuksen väärinkäyttöepäilyistä.

Mosambik on ajautumassa vakavaan talouskriisin pienen joukon ahneuden takia. Epäillään, että kadonneet miljardit ovat olleet etukäteisnostoja tuloista, jotka maa olisi saanut myytyään luonnonvarojaan. Maa on kärsinyt myös globaalin taloustaantumasta m. alhaisten metallien hintojen takia. Myöskään kaikkia suunniteltuja investointeja ei ole saatubtehtyä alueen kaasuesiintymien hyödyntämiseksi.

Maassa on myös poliittissotilaallinen kriisi (taisteluita käyty 2010-2014). Oppositiopuolue Renamo haluaa valtaa omilla kannatusalueillaan pohjoisissa provinsseissa. Frelimo ei ole ollut halukas antamaan valtaa Renamolle, joka on vastannut tähän väkivallalla. 

Mosambikissa kaikki valta on voittaneella puolueella. Oppositiopuolue Renamolla on kuitenkin suurempi isompi kannatus maan keskiosassa ja pohjoisissa provinsseissa, mutta se ei pääse käyttämään valtaa edes niissä. 

Maassa on myös paljon kulttuurista eriarvoisuutta; kouluttamaton ja sivistymätön kansanosa ei rikkaan etelän asukkaiden mielestä ehkä edes ansaitse varallisuutta. 

Koulujärjestelmä on puutteellinen. Portugali on virallinen kieli ja tällä hetkellä myös koulujen opetuskieli. Kuitenkin Mosambikissa suurin osa ihmisistä puhuu muuta kuin portugalia; maassa puhutaan noin kymmentä eri kieltä, joista osaa ei ole koskaan edes laajennettu kirjakieleksi. Tämä tuo valtavan ongelman: miten voidaan opettaa lapsia, jos nämä eivät osaa edes virallista opetuskieltä? Sama tilanne, vaikka paljon miedommin, voitaisiin kuvitella, jos Suomessa alettaisiin opetuskielenä käyttämään pelkkää ruotsia.

Mosambik on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Esimerkiksi vain neljäsosa kansasta opiskelee viidenteen luokkaan asti.