Kuljettajien pitkät päivät pääpuheenaihe linja-autopäivillä

Pyhtäällä sijaitseva merenrantahotelli Mäntyniemi sai majoittujilta kiitosta palvelusta ja ruuista.

Pitkät ajoajat ja kuljettajapula aiheuttavat uupumusta ja sairauslomia. Tämän seurauksena työt hoidetaan entistä vähemmällä väellä ja väsyneemmillä kuljettajilla. Seuraavan työehtosopimuksen tärkein asiasisältö onkin työmäärän kohtuullistaminen ja taukoasioiden parantaminen.

– Olisi kiva, jos vapaa-ajalla jaksaisi tehdä jotain muuta kuin käydä kotona nukkumassa, tiivistää kouvolalainen linja-autonkuljettaja ja luottamusmies Janne Korpi. Hänen osastonsa Kotkan Autoalantyöntekijät ry 001 oli tapahtuman järjestäjä.

Kouvolalainen Janne Korpi (os. 001) on ajanut linja-autoa jo 30 vuotta ja on toisen polven kuljettaja. Hän on melko tuore luottamusmies ja ensimmäistä kertaa linja-autopäivillä.

Korpi myöntää, että työ kypsyttää, ja ilman hyviä työkavereita hän tuskin olisi viihtynyt töissä näinkään pitkään. Hänellä on työpäivän päälle vielä tunti työmatkaa molempiin suuntiin. Väsyneenä ajaminen hirvittää häntä itseäänkin.

– Haluaisin muuttaa työvuorot säännöllisemmiksi, esimerkiksi niin että olisi yksi viikko aamuvuoroa ja yksi viikko iltavuoroa eikä miten sattuu. Ja että ajoaikojen pituuksiin puututaan.

Ilmoitusten kautta vahvempaa signaalia

Aluehallintoviraston tarkastaja Marko Kujala kertoi tapahtumassa työsuojelutarkastajan toimenkuvasta ja vastaili yleisön kysymyksiin. Kujala muistutti kuulijoita, että fyysisten toimitilapuutteiden lisäksi heille voi tehdä ilmoituksia myös työssäjaksamisesta ja kuormituksesta. Ilmoitus kannattaa tehdä, sillä mitä enemmän ilmoituksia samasta aiheesta tulee, sitä vahvemman signaalin se antaa siitä, että jotain on pielessä.

Kuljettajien joukossa on paljon maahanmuuttajia. Yksi heistä on Enis Hosic, Nobinan työsuojeluvaltuutettu (os. 048). Hosicin näppituntuma on, että yli puolet kuljettajista on ulkomaalaisia. Bosniasta kotoisin oleva Enis Hosic (os. 048) ajaa linja-autoa Nobinalla.

Pääkaupunkiseudun liikenteessä ajetaan vuorokauden ympäri. Hosic kertoo, että työvuoro voi osua melkein mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, mikä sekoittaa rytmiä. Kahden viikon aikana töitä on 80 tuntia ja vapaapäiviä on neljä. Ne saattavat jakautua esimerkiksi siten että ensimmäisellä viikolla on 50 tuntia ja toisella 30 tuntia.

Hänestä olisi parempi, jos päivät olisivat tasaisesti yhtä pitkiä ja seuraavaan työehtosopimukseen saataisiin pidemmät lepoajat.

– En ole vielä törmännyt toiseen alaan, jossa tehtäisiin töitä viisi ja puoli tuntia putkeen ilman mitään taukoja. Moni luulee, että työ on helppoa, istutaan ratin takana kravatti kaulassa.

– Ihmiset eivät yksinkertaisesti jaksa. Ainoa tapa saada vapaapäiviä on käydä lääkärin kautta, summaa Hosic tilanteen mahdottomuuden.

Jo peräkkäiset vapaapäivät auttaisivat

Länsi-Linjojen luottamusmies Taina Keronen ajaa paikallisliikennettä Joensuussa. Hän kävi linja-autokoulutuksen kaksi vuotta sitten ja on ollut luottamustehtävissä vuoden ajan. Keronen pitää työstään, mutta pitkät päivät saavat häneltä kritiikkiä.

– Loppuajasta huomiointikyky ei ole enää terävimmillään ja tulee niitä virheitä. Itselläkin on ollut läheltä piti -tilanteita, Keronen kuvailee.

Taina Keronen (os. 039) vaihtoi hoitoalan linja-auton kuljettajan töihin kaksi vuotta sitten.

Työaikojen lisäksi Enis Hosic nostaa ongelmaksi vapaapäivät. Kuljettajalla on kaksi vapaapäivää viikossa, mutta ne eivät aina ole peräkkäin. Peräkkäiset vapaapäivät auttaisivat merkittävästi siinä, että työstä voisi oikeasti palautua. Kuljettajien vähyys näkyy siinä, että palkalliset työajan lyhennysvapaat eli pekkaset jäävät pitämättä. Alan ongelmista puhuttaessa Hosicin puheessa toistuu sana väsymys. Sitä on kaikilla ja paljon.

Hosic kertoo, että kuljettajien vähyys on saavuttanut sen pisteen, jossa työnantajalla ei ole varaa menettää enää yhtään tekijää.

– Aikaisemmin sai pienestäkin asiasta varoituksen tai kirjallisen muistutuksen, mutta niitä ei anneta enää ihan yhtä helposti.

”Nyt on hyvä aika ajaa muutoksia”

Linja-autopäivillä puhunut AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko näkee tilanteen taustat: kaupungit kilpailuttavat liikennöitsijöitä, jotka joutuvat etsimään säästöjä. Kalustosta on vaikea säästää, sillä kaikilla on jokseenkin samat kulut. Lopulta jäljelle jää säästöjen etsiminen työntekijöiden työehdoista ja -olosuhteista. Kehnot työolot eivät edistä alalle hakeutumista ja syntyy jatkuva vaje työntekijöistä.

Kokko uskoo, että nyt on hyvä hetki lähteä ajamaan muutoksia. Yleinen työllisyystilanne maassa on hyvä, ja alalla on selkeä työvoimapula. Työhönsidonnaisuusaikojen lyhentämisen lisäksi AKT aikoo ajaa sitä, että lepoaikoihin saadaan selkeää parannusta. Tähän liittyy myös kunnollisten taukotilojen vaatimus. Lisäksi liitto ajaa palkankorotuksia, sillä inflaatio on syönyt ostovoimaa. Euroopasta kuuluu rohkaisevia esimerkkejä, joissa työntekijöiden ostovoimaa on kurottu kiinni. Suomessa kun tehdään sama, ei kansallinen kilpailukykykään vaarannu.

– En jaksa uskoa, että markkinat näitä kuljettajien työoloja korjaavat, vaan kyllä muutos täytyy tehdä itse, sanoo Kokko.

Nyt on aika hakea muutoksia, kuten lyhyempää työhönsidonnaisuusaikaa, AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko linjaa.

Alkuperäinen uutinen ja kuvat AKT-lehdessä 7/2022

Teksti Elina Talvio
Kuvat Tero Talvio