AKT:n XVIII edustajakokouksen päätöslauselma: AKT – Tekoja ja turvaa

Yhtenäisyys on edellytys sille, että ay-liike pystyy vastaamaan tuleviin haasteisiin. Eri alojen työtaistelujen ja palkkapyrkimysten seurauksena on esille noussut kuitenkin ilmiö, jossa työntekijäryhmiä on asetettu toisiaan vasten näiden ajaessa jäsenilleen parempia työsuhteen ehtoja.

Työsuhteen ehtoihin vaikuttavat monet tekijät, kuten työvoiman saatavuus ja työn vaativuus. Jos palkankorotuspaineita syntyy ja ammattiliitto katsoo ne oikeutetuiksi, on ne hyväksyttävä osana työelämän muutosta. Näin myös AKT:n osalta, kun tavoitteena on saavuttaa AKT:n sopimusaloilla työskenteleville toimeentulon turvaava kilpailukykyinen palkka ja työolosuhteet.

Toinen ammattiyhdistysliikettä heikentänyt tekijä on työehtosopimusshoppailu. On tuhon tie, jos ammattiliitot ryhtyvät keskenään taistelemaan palkkojen korotustasosta ja jatkavat tes-shoppailua. Ay-liikkeessä tarvitaan yhteistyötä työehtoshoppailun loppumiseksi. Liittojen tulisikin asettaa sopimuskierroksille ansiokehityksen turvaava ns. palkkalattia. Jos kaverilla on vaikea päästä siihen, niin ollaan solidaarisia ja autetaan kaveria.

Alustatalous on työelämää huonontava tekijä. Se siirtää työtä perinteisten työsuhteiden ulkopuolelle ja perustuu pitkälti työntekijöiden palkkojen ja sosiaalisten etuuksien polkemiseen työlainsäädännön harmaalla alueella ja lainsäädännön porsaanreikien avulla. Alustatalous koskettaa voimakkaasti myös AKT:n sopimusaloja.

Alustatalous lisää eriarvoisuutta ja nakertaa hyvinvointiyhteiskunnan perusteita pakottamalla osan työntekijöistä keinotekoisesti työsuhteiden ja niihin kuuluvien sosiaalisten oikeuksien ulkopuolelle. Se heikentää myös hyvinvointivaltion tulopohjaa, koska alustatyöstä ei makseta sosiaaliturvamaksuja ja työstä saatavat tulot jäävät usein pieniksi, eivätkä ne juurikaan kartuta verotuloja.

Ongelma on asiallisen ja reilun työelämän takaavan lainsäädännön puuttuminen. Tämä on tiedostettu myös EU:n tasolla, missä sen luomiseen kuluu kuitenkin useampi vuosi. Siksi kansallisilla ratkaisuilla ja ay-liikkeen yhteistyöllä on tärkeä merkitys. Esimerkiksi pohjoismaisella yhteistyöllä voitaisiin luoda perustaa koko EU:n kattavalle oikeudenmukaista työelämää edistäville ratkaisuille.

Ilmastonmuutos muodostaa uhan koko ekologiselle systeemille. Sen pahimmat skenaariot ovat edelleen kuitenkin torjuttavissa. Samoin sen aiheuttamiin muutoksiin on mahdollista sopeutua.

Liikenne vaikuttaa monella tapaa ilmastonmuutokseen. Toimivat joukkoliikenneratkaisut voivat vähentää yksityisautoilua ja liikennepoliittiset päätökset ohjata ammattimaista liikennettä käyttämään vähäpäästöisiä tai kokonaan päästöttömiä polttoaineita.

Erityisen tärkeätä on, että mikäli Suomessa aloitetaan liikenteen päästökauppa, koskevat samat määräykset ja maksut sekä suomalaisia että täällä liikkuvia ulkolaisia kuorma- ja linja-autoja. Samoin päätöksenteossa tulee vahvemmin ottaa huomioon se, että monessa tilanteessa auto on myös tulevaisuudessa ympäristöystävällisin vaihtoehto.

Työelämälle ilmastonmuutos on uhka ja mahdollisuus. Suurelle osalla AKT:n jäseniä se merkitsee uuden teknologian käyttöönottoa ja uusien työmenetelmien opettelemista. Se voi hävittää perinteisiä työpaikkoja ja ammatteja, mutta synnyttää myös uutta työtä ja osaamista. Ilmastonmuutoksen onnistunut torjuminen on vahvasti yhteydessä myös digitalisaatioon, joka sekin puskee perinteistä työtä kohti murrosta.

Siinä missä tarvitaan teknistä osaamista, tarvitaan myös yhteiskunnallisia ratkaisuja, joilla turvataan ilmastonmuutoksen rasitusten oikeudenmukainen jakautuminen. Lähtökohtana tulee olla panostus sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, niin että heitä, joita muutos koskettaa voimakkaimmin, myös tuetaan vahvimmin. Tämä tarkoittaa mm. tukea koulutukseen ja sosiaalipoliittisia ratkaisuja.

Ilmastonmuutoskeskustelussa tulee kuulua myös työntekijöiden ääni. Haettaessa ratkaisuja kuljetusalan ilmastonmuutoshaasteisiin, on kuunneltava AKT:n jäseniä. AKT:n edustajakokous muistuttaa, että myös koko ammattiyhdistysliikkeellä on ilmastonmuutoksessa iso vastuu, jossa pääpainon tule olla työntekijöiden aseman turvaamisessa.